Kauppahalliyhdistyksen puheenjohtaja Petri Nygren on tuttu kasvo Tampereen kauppahallin asiakkaille ja kauppiaille – hän on nimittäin ollut tekemisissä paikan kanssa tavalla tai toisella jo kymmenvuotiaasta pojannassikasta lähtien.
Hänen isänsä Timo perusti vuonna 1971 kauppahallin perinteikkään Kalaherkut Nygrenin, jota kova juttumies ja kauppahallikonkari pyörittää nyt yhdessä poikiensa Valtterin ja Vernerin kanssa.
Erääseen hänen omista kauppahalliin liittyvistä lapsuusmuistoistaan kuuluu itse Tapio Rautavaara, joka saapui 1970-luvulla musisoimaan paikan päälle. Nuori tenava uskaltautui tuolloin kokeilemaan salaa artistin kitaran kieliä kenenkään huomaamatta – mutta ymmärsi vasta paljon myöhemmin, miten huikea kokemus oli saada koskettaa Rautavaaran kitaraa.
– Kyllähän siinä aikaa on muuttunut, ja tietysti kauppahalli itsessäänkin on kokenut sellaisen rakennemuutoksen. Enemmän oli silloin ehkä vähittäiskauppatyyppistä, lihakauppaa, leipäkauppaa, kalakauppaa, Nygren muistelee.
Nykyisin erilaiset lounasravintolat ovat hänen mukaansa suurempi osa kauppahallin toimintaa. Ja tämähän sopii oikein mainiosti! Asiakkaat tulevat ostosten lisäksi kauppahalliin myös viipymään ja nauttimaan olostaan ja tunnelmasta.
– On aivan upea miljöö olla töissä ja tulla tänne tekemään päivittäisostokset tai ihan vain viivähtämään täällä, hän kehuu.
Nygren huomauttaa myös asiakkaiden tärkeä osa kauppahallin tunnelmaa. Toisin kuin marketeissa, myyjillä on aikaa jutustella asiakkaidensa kanssa ostosten lomassa.
– Ei niin kiirettä sovi olla, ettei ehdi vaihtaa muutamaa sanaa, hän tokaisee ja lisää kauppahallin moton pysyneenkin samana niin ennen vanhaan kuin nykyäänkin: Jokainen asiakas on saman arvoinen karvoihin katsomatta, ostipa tämä sitten sentillä, eurolla tai sadalla eurolla.
Kuhina kulissien takana voi yllättää
Mikä tekee kauppahallista sitten niin erityisen asiakkaille ja yrityksille?
– Täällä työskentelevät ihmiset on tavallaan yhtä suurta perhettä. Ja se, että ostopakkoa täällä ei ole eikä varmana tulekaan sellaista tunnetta, kun ovilla ei ole kassoja, vaan jokainen rahastaa myymälässä itse. Tänne voi tulla fiilistelemään ja aistimaan sitä perustamperelaista ilmapiiriä, Petri Nygren pohtii.
Vuodenaikojen vaihtelu on hänen mukaansa kauppahallissa selvästi aistittavissa. Niin pääsiäinen, vappu, juhannus kuin joulukin näkyvät käytävillä – ja asiakkaiden ostoslistoissa.
– Moni asiakas on sanonut, että joulukaan ei tunnu miltään, jos ei käy hallista hakemassa sitä joulufiilistä, Nygren hymyilee. Hän huomauttaa kauppahallin olevan myös Tampereella ainoa paikka, jossa saadaan suolata kinkkuja. Tähän on saatu viranomaisilta poikkeuslupa hallin pitkien perinteiden ansiosta:
– Sitä on täällä tehty iän kaiken, tiinusuolattu ja harmaasuolattu, ja se perinne jatkuu.
Kauppahallin vetovoima ja sen osatekijät ovat siis melkoisen selviä. Mutta mitkä asiat kauppahallin kulissien takaa saattavat yllättää asiakkaat?
Vakituisillekin asiakkaille saattaa Nygrenin mukaan tulla yllätyksenä, miten paljon kauppahallin kulissien takana tapahtuu. Hän arvelee monen luulevan, että myytävät tuotteet tulevat rekoilla valmiina hallin takapihalle. Todellisuudessa kellarikerroksessa toimii kokonainen maanalainen armeija, ja tiloista löytyy niin leipomo- kuin keittiötoimintaakin:
– Sitä moni ihminen ei uskokaan, kuinka paljon täältä lähtee tavaraa yläkertaan ja kuinka paljon siinä on käytetty käsiä!
Eikä kauppahalli suinkaan hiljene silloinkaan, kun sen ovet sulkeutuvat asiakkailta. Kuhina alkaa jo varhain aamuyöstä, ja ensimmäisenä työn pariin saapuu kauppahallin leipomon väki. Nygren kuvailee leipomisen alkavan heillä jo yhdeltä aamuyöllä.
– Se on aikaisin. Sitten kauppahalli ryhtyy pikkuhiljaa heräämään siinä viiden, kuuden aikaan.
Ja kun ovet illalla vihdoin sulkeutuvat asiakkailta, kauppahalli ei silloin suinkaan hiljene:
– Sitten alkaa jälkihuolto, tiskien jälkipyykit, jos näin voi sanoa: putsaussysteemit ja sen kautta valmistaudutaan sitten seuraavaan päivään.
Kauppahallin tarinoita
Vuonna 1901 avattu Tampereen kauppahalli täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 121 vuotta. Hallin suunnitellut arkkitehti Hjalmar Åberg matkasi Eurooppaan saadakseen mallia eri kauppahalleista ja voittikin suunnittelusta järjestetyn julkisen kilpailun suunnitelmallaan.
Vaikka kauppahalli on nykyään tärkeä ja rakastettu osa Tampereen keskustaa, sen kohtalo oli 1970-luvulla vaakalaudalla.
Kauppahallin kanssa samassa yhteydessä sijaitseva, niin ikään Hjalmar Åbergin suunnittelema virastotalo oltiin aikeissa purkaa. Samalla vaarana oli, että kauppahallikin olisi saanut purkutuomion.
– Täällähän oli silloin 70-luvulla tyhjiä myyntikoppeja tosi paljon ja sen kautta oli pelko, että kauppahalli häviäisi, kertoo Tampereen kauppahalliyhdistyksen puheenjohtaja Petri Nygren.
Onneksi kaikki aikalaiset eivät nielleet tuota mahdollisuutta aivan purematta. Nygren kiittelee silloista Saskia-liikettä, joka ryhtyi aktiivisesti puolustamaan virastotaloa ja kauppahallia ja estivät niiden purkamisen. Hän muistelee käyneensä pikkupoikana ihmettelemässä virastotalon pattereihin itseään ketjuttaneita aktiiveja, joihin kuului myös Kirsi Kunnas.
Myöhemmin sekä virastotalo että kauppahalli saivat suojelupäätöksen, eikä niiden olemassaolo ollut enää uhattuna. Se ei ratkaissut kuitenkaan koko ongelmaa:
– Kauppiaat rupesivat miettimään, millä tavalla kauppahallia saataisiin elvytettyä, kertoo Nygren. Hänen isänsä kysyi Tampereen silloiselta kaupunginjohtajalta Pekka Paavolalta neuvoa, miten kauppiaat saisivat äänensä kuuluville. Vastaus oli yksinkertainen: perustakaa yhdistys.
Tampereen kauppahalli perustettiin 1970-luvulla, ja sen kautta toiminta alkoi pikku hiljaa elävöityä ja kauppahalli saatiin uuteen nousuun.
Näköpiirissä uusi remontti – mitä se tuokaan mukanaan?
Pitkän historiansa aikana Tampereen kauppahalli on kokenut myös muutoksia. Nygren kertoo, että 1990-luvulla kellarin puolella tehtiin mittavat perusparannustyöt.
– Eli kellarit uusittiin ihan vallan, viemärit kaikki, lattiat auki. Täällä kellarissa oli myös viemäriverkosto, mutta siinä oli vielä vain kourut ja metallit päällä. Siitä kun lattiat pestiin, ne olivat sen verran kuperalla, että vesi valui kouruihin ja sen kautta sitten pääviemäriin täällä alemmassa päässä.
Kellaritilojen lisäksi myös myymäläkerroksessa on tehty tasaisin väliajoin ylläpitävää remonttia kuten maalausta ja lattiapintojen kunnossapitoa, jotta kauppahalli ei pääsisi enää siihen kuntoon, missä se oli 1970–80-luvulla.
– Kauppahalli oli silloin aika lailla räjähtäneen näköinen, mutta onhan tämä nyt aivan eri näköinen, mitä se silloin joskus on ollut, Nygren toteaa.
Hän lisää kaupungin suunnittelevan kauppahalliin laajamittaisempaa remonttia 4–5 vuoden päähän. Siitä kauppiailla on vielä kuitenkin vain vähän tietoa. Hän toivoo, että kauppahallia ei kuitenkaan missään nimessä suljettaisi täysin remontin ajaksi.
– Monella paikkakunnalla, kuten Oulussakin on tapahtunut niin, että hallista irtisanottiin kauppiaat ja sitten puhuttiin, että tulee siirtotilat, hän kertoo.
Luvattuja siirtotiloja ei ole kuitenkaan välttämättä saatu, ja halli ollut suljettuna parikin vuotta remontin laajuudesta riippuen.
– Ne ovat niin mittavia juttuja, että äkkiä ne asiakkaiden ostopolut erkanevat, eivätkä he enää löydäkään kyseiseen paikkaan, hän harmittelee.
Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Elina Salmi
16.6.2022
/ Artikkelit