Manserockin syntymä, Vikkulat, vilkas yöelämä, voimakas kaupunkikuvan muutos ja silmiä kirvelevä muoti – muun muassa noista aineksista koostui Tampereen 80-luku.
Tampere-Seura on aiemmin julkaissut kirjat Tampereen 50-, 60- ja 70-luvuista. Aloimme saada kiihtyvällä tahdilla kyselyjä, että koskas on 80-luvun vuoro, toteaa Tampere-Seuran toiminnanjohtaja Hanna-Liisa Onnela.
– Kun Pirkanmaan kulttuurirahasto ojensi asiassa auttavan kätensä ja löytyi hyvä tiimi kirjaa tekemään, niin tokihan me tartuimme oitis ajatukseen.
Nyt kirja on vihdoin valmis ja yleisön saatavissa. Sen voi käydä ostamassa Tampere-Seuran toimistolta, joka sijaitsee Raatihuoneen kivijalassa Kauppakadun puolella tai tilata osoitteesta www.tampere-seura.fi. Teosta on kyselty paljon ja innokkaimmat ovat käyneet varaamassa oman kappaleensa jo viikkoja ennen ilmestymistä.
Kirjassa on 14 haastatteluihin perustuvaa tekstiä ja runsas valokuvakuvitus. Suurin osa kuvista on suurelle yleisölle uusia. Kirjaa selailessa alkaakin väistämättä katsella, sattuisiko oma pärstä tai jonkun tutun olemus löytyä kuvista.
Aiheet löytyivät helposti, kuvat teettivät töitä
Tampereen 80-luku -kirjan kirjoittanut Päivi Vasara kertoo, että aiheet ja haastateltavat kirjaan löytyivät melko helposti.
– Ensimmäisissä hahmotelmissa oli mukana kymmenkunta ilmiötä, jotka mielestäni kuuluivat asiaan. Matkan varrella tuli muutama kiinnostava lisää. Tietysti myös Tampere-Seuran Hanna-Liisa Onnela vaikutti asiaan.
– Esimerkiksi Vikkula-osio oli päivänselvä, koska mielestäni Tampere oli erityisesti 80-luvulla halpakauppojen mekka. Kaupungilla on vahva työläistausta – ei täällä tuhlattu turhuuteen. Kirjassa olevat Vikkula-kommentit sain Facebookin puskaradion kautta. Pyysin siellä ihmisten muisteluja Vikkuloista ja sain liki 350 vastausta.
Runsaan valokuvakuvituksen on toimittanut Mikko Vares.
– Olihan se iso urakka, sillä kuvissa oli kovin vähän muistiinpanoja. Kaivoin paljon kuvia negatiiveista ja niissä saattoi olla vain päivämäärä eli vuosilukukin puuttui. Toisinaan saattoi olla vuosiluku, mutta ei sanaakaan sisällöstä. Ehkä silloin on ajateltu, että kuvia käytetään vain kerran, kertoo Mikko Vares.
Kuvat on koottu Tamperelaisen, Tampere-Seuran ja museokeskus Vapriikin kuva-arkistoista. Vares kävi läpi muun muassa Tamperelaiset 80-luvulta saadakseen varmistuksia joidenkin kuvien ajankohtaan.
– Jos jossain kuvassa näkyi vain vanhempia ihmisiä, ei pelkästään vaatteista pystynyt päättelemään, onko kuvat otettu 60- vai 80-luvulla. Niin samanlaista oli vanhempien ihmisten muoti.
Älkää koskeko vanhoihin, kauniisiin taloihin!
80-luku oli niin meillä kuin muuallakin maassa hyvinvoinnin ja vaurastumisen aikaa. Koska Tampere on lähes tulkoon aina ollut muuttovoittoinen, on erityisesti asuntorakentaminen ollut vilkasta. Tuohon vuosikymmeneen mahtui myös paljon julkista rakentamista ja kaupunkikuva muuttui aika lailla, kun keskustaan valmistuivat niin TTT:n uusi rakennus, pääkirjasto Metso, hotelli Ilves kuin Koskikeskuskin.
Rakentamiseen liittyi myös heräävä kansalaisaktiivisuus. Näyttävin taistelu käytiin Kauppahallin virastotalosta. Osuuspankki oli ostanut talon ja lisää rakennusoikeutta jo 70-luvulla ja suunnitteli talon purkamista ja uuden rakentamista. Talolle haki suojelua parikin eri tahoa, mutta pelkona oli koko ajan se, ehtiikö ensin suojelupäätös vai puskutraktorit.
Viimeisenä keinona talo vallattiin ja sen puolesta järjestettiin mielenosoituksia. Sen myötä syntyi monen sadan ihmisen Kauppahallinvirastotaloliike, johon kuului väkeä niin vaihtoehtoliikkeistä kuin kulttuuriväestäkin. Vetoomus Kauppahallin puolesta keräsi komeat 17 000 nimeä.
Julkisuus teki tehtävänsä ja päättäjien oli pakko ottaa asia uudelleen syyniin. Osuuspankki ilmoitti seuraavana keväänä suojelevansa talon ulkokuoren kymmenen vuoden ajaksi. Sen koommin ei asiaan palattu ja muutkin kauniit, vanhat talot saivat olla rauhassa.
Heikommin kävi Petsamossa, jossa väännettiin Rantatien linjauksesta. Silloinkin oli jo tapetilla tien laittaminen kannen alle – siis tunneliin, mutta nykyinen ratkaisu kuitenkin toteutui. Tie katkaisi Petsamon ja joitakin taloja jäi tien alle.
Manserock nousi parrasvaloihin
Tämän päivän kuusikymppiset elivät 80-luvulla kukkeinta nuoruuttaan ja kirja avaa heille varmasti paljon muistoja noilta vuosilta. Yöelämä oli vilkasta ja siellä me heiluimme solariumrusketustemme ja ovenlevyisten olkatoppauksiemme kanssa. Suuri maailmakin oli tullut lähemmäksi ja uusimmat levyt, muoti ja muut tulivat kauppoihin jo muutamia viikkoja ilmestymisensä jälkeen eivätkä enää pitkällä viiveellä kuten aiemmin.
Tamperelaisnuoren kotiseutuylpeyttä nosti myös sittemmin manserockiksi nimetyn ilmiön alku. 80-luvulla maineeseen nousivat tuon ilmiön kivijalat Juice, Popeda ja Eput kymmenistä muista puhumattakaan.
80-luvun nuorten aikuisten joukkoon kuuluneena tein kirjaa lukiessani kunnon nostalgiamatkan noihin vuosiin. Kaikki kerrotut asiat ja esitellyt paikat muistin hyvin, ja mieleen nousi valtavasti tapahtumia ja kohtaamisia noilta vuosilta. En haikaile takaisin nuoruuteen, mutta pakko myöntää, että olihan meillä hauskaa silloin! Suosittelen kirjaa lämpimästi aikalaisille muisteluun ja nuoremmille tutustumismatkaksi kotiseudun lähihistoriaan.
Teksti: Elina Salmi
Kuva: Työväenmuseo Werstas
1.1.2024
/ Artikkelit