Bistro Amande – makumatka Ranskan maakuntiin



Bistro Amande on Pikku-Pariisi Tampereen ytimessä. Ja Pikku-Burgundi, Nizza, Marseille, Loire, Bordeaux, Normandia jne. Amande on autenttisia ranskalaisia klassikoita ja juomia tarjoileva bistro, jonne voi piipahtaa lasilliselle, pääruoalle tai nauttia pitkän kaavan mukaan. 

Suomi on 2020-luvulla täyttynyt bistroista. Fine diningin siirryttyä vetämään happea seuraavaa nousukautta varten, ovat kuluttajat oppineet arvostamaan mutkatonta, nopeampaa ja edullisempaa syömistä sekä tukeutumaan enemmän tuttuun ja turvalliseen kuin keittiön mielikuvituksellisimpiin keksintöihin lautasella. 

Kauppahallin 4 Vuodenajasta tutut Juho Rajamäki ja Yoni Ichterzt sekä Amanden tilassa aiemmin Hella ja Huonetta pyörittänyt Ilmari Saarikoski löivät kauhat yhteen ja lähtivät toteuttamaan ranskalaista unelmaansa. Vapunkorvalla auennut Bistro Amande erottuu bistrosumasta autenttisella ranskalaisuudellaan.

Ravintoloitsija Juho Rajamäen polku Amanden keittiöön ei ollut perinteinen.

– Olen myöhäisherännäinen. Opiskelin ensin elektroniikka- ja tietoliikenneasentajaksi. Sitä työtä en tehnyt päivääkään, vaan menin töihin HK:n teurastamoon Forssaan ja opiskelin työn ohella teurastajaksi. Armeijan jälkeen ”massateurastaminen” alkoi sotia omia arvoja vastaan ja päädyin sattumusten summana metallialalle. Muutaman vuoden jälkeen totesin, että olen aina halunnut kokiksi. Äitini on ollut aina kova leipomaan ja tehnyt huipputason karjalanpaisteja, poronkäristyksiä ja muita suomalaisia klassikkoruokia. Sen myötä ruoka on aina kiinnostanut. 2000-luvun lopulla metalliala alkoi sukeltaa ja päätin, että nyt on aika ja lähdin opiskelemaan kokiksi, Rajamäki muistelee.

Kokkina Juhon tie on vienyt Tampereella Tiiliholvin ja Paakarin keittiön kautta Arto Rastaalle töihin, pääosin ravintola Hella ja Huoneeseen.

– Tiiliholvin linja oli tuolloin hyvin ranskalaisvetoista, mikä herätti vielä suuremman kiinnostuksen Ranskan keittiöön.

– Pidin paljon olla Artolla töissä, mutta perheenlisäyksen myötä oli aika hiukan rauhoittua ja miettiä jotain muuta. Ainoa, mitä tuli mieleen, oli 4 Vuodenaikaa. Halusin tehdä ranskalaista ruokaa ja sen klassikoita. Kotiuduin sinne ja muutaman vuoden jälkeen ostin ravintolasta osuuden. Ehdin olla 4 Vuodenajassa yhteensä kahdeksan vuotta, Rajamäki kertoo. 

Ranskalainen unelma

Sattumuksilla oli summansa myös Bistro Amanden synnyssä.

– Olin puhunut jo pitkään ranskalaisesta illallisbistrosta. Kun Ilmari Saarikoski päätti lopettaa Hella ja Huoneen ja kysyi, kiinnostaisiko paikka, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa haaveeni. Ilmari myös kysyi, haluaisinko jatkaa Hella ja Huonetta, mutta se aika on jo ohi enkä halua enää ryynätä fine diningin kanssa. Olen liian vanha siihen, Juho nauraa. 

Pitkään haudutetuista haaveista tuli totta.

– Tuli mahdollisuus avata haluamani ravintola huippusijainnilla Aleksanterinkadulla. Ranskalaisia illallisravintoloita ei kukaan tee eikä sellaisia Tampereella ole. Perustimme Amanden yhdessä 4 Vuodenajan Yoni Ichtertzin ja Ilmarin kanssa, joka kuitenkin vaihtui pian puolisoonsa Amandaan, joka toimii Amandessa keittiömestarina, Juho selvittää. 

Uuden bistron myötä Juho myi osuutensa pois 4 Vuodenajasta Yonin keskittyessä sen pyörittämiseen sekä avustamaan Amandessa.

Ranskalainen autenttisuus

Bistro Amanden konsepti nojaa täysillä ranskalaisuuteen.

– Ruoka on niin klassista ranskalaista bistroa kuin voi olla, mutta käytämme toki kotimaisiakin tuoreita raaka-aineita. Paljon tulee kaikkea myös Ranskasta.

Vielä vuosikymmen sitten ranskalaista ruokaa ei trendien harjalla näkynyt, mutta viime vuosina se on kiskonut itsensä sinnekin. Bistro Amande ei syntynyt kuitenkaan sitä varten.

– Tämä ei ollut lainkaan sillä tavalla laskelmoitu veto. Katsoimme Yonin kanssa paikkaa tällaiselle ravintolalle jo ennen koronavuosia. Halusin avata mahdollisimman autenttisen ranskalaisen paikan. Halusin tänne ravintolan, jollaisessa toivoisin itse pääseväni syömään. Kevyen kynnyksen paikka. Tampereella on todella hyviä bistroja ja gastropubeja, mutta ei yhtään täysin ranskalaista. Trendien mukaantulo oli vain onnekasta, Rajamäki selventää.

Ravintolan sisustusta luotsaa valtava vitriini täynnä herkkuja, raaka-aineita ja viinejä.

– Näytämme siinä asiakkaille raaka-aineiden laatua ja tuoreutta. Marraskuun aikana vitriiniin tulee myös ulosmyytäviä tuotteita. Meidän omaa Café de Paris -maustevoita, ankanmaksaa, joitain kastikkeita ja lähempänä joulua myös jouluhalkoa, chef vinkkaa.

Amande löysi asiakaskuntansa nopeasti tunnettujen ravintoloitsijoiden myötä.

– 4 Vuodenaikaa on pyörinyt kauppahallissa pian 20 vuotta, joten sillä on jo hyvä maine ja paljon tunnettuutta. Panostimme alussa markkinointiin, mutta myös tyytyväisten asiakkaiden puskaradio on toiminut mainiosti. Olemme melko pieni ravintola, joten sillä on tärkeä merkitys. Ihmiset ovat todenneet 4 Vuodenajan ranskalaisen makumaailman toimivan ja osasivat odottaa hyvää illallisversiolta, vaikka Amande ei ihan sellainen olekaan. Tämä on ihan oma ravintolansa, Rajamäki painottaa. Juho on ollut positiivisen yllättynyt asiakaskunnan kirjosta.

– Meille löysi heti hyvin monenlaiset ihmiset. Kaikenikäisistä pariskunnista lapsiperheisiin. Olen halunnut, että bistron pitää olla matalan kynnyksen paikka kaikenlaisille ihmisille, kaikenlaisiin tilanteisiin. Voi tulla nopeasti haukkaamaan vähäsen, nauttimaan lasillisen tai illastamaan pitkän kaavan mukaan cocktaileineen ja viineineen. Pienellä rahalla tai suuremmalla. Viime vuosina kuluttajien tottumukset ovat muuttuneet.

– Kaivetaan helpompaa syömistä ja siinä on bistrolle tilausta. Lähtökohtana on rentous ja valinnanvapaus. Ei pakoteta syömään pitkiä kalliita menuja. Kilpailemme kaikkien kulttuuripalvelujen kanssa. Ulkona syöminen voi olla vaihtoehto elokuviin menolle, Rajamäki huomauttaa.

Mielikuva ranskalaisen keittiön ruoista tuo helposti mieleen tutut ja turvalliset klassikot. Ruokalistalla ja vitriinissä nousi kuitenkin heti avatessa esiin luuydin. Syksyn menulla sitä tarjoillaan gratinoituna ja etanoilla täytettynä. Miten tamperelaiset ovat sen ottaneet vastaan? – Luuydin on ollut suosituimpia annoksia avaamisesta lähtien. Olemme lähteneet maakuntamatkalle eri puolille Ranskaa tarjoten ruokia ja viinejä eri puolilta. Muutama annos on ollut niin suosittu, että olemme pitäneet ne listalla, vaikkakin hiukan varioiden. Luuydin on yksi, simpukat toinen ja lehtipihvi kolmas. Lehtipihvi maksaa muuten meillä saman verran kuin ABC!:llä, Juho vinkkaa. ◆

Teksti ja kuva: Jani Kinnunen

18.11.2024



/ Artikkelit