Vapaan aamun herkkuaterialla voi piristää syksyn pitkää arkikautta.
Saisiko olla sunnuntainen aamiais-lounas kaikilla herkuilla?
Sitä voitiin kysyä 1960-luvun Suomessa – varmuuden ja selvyyden vuoksi – mutta nykyään brunssi kuuluu elämäämme ja ravintolakulttuuriimme siinä missä muutkin ateriat. Brunssi on erityisesti kaupunkikulttuuriin liittyvä juhlapäivien ja vapaiden aamujen nautiskeluhetki, jonka ytimessä on rento yhdessäolo ja maukkaat pikkupurtavat, sekä suolaiset että makeat. Brunssista pitävät yleensä kaikki, ehkä juuri siksi, että jokaiselle riittää mieluisia vaihtoehtoja.
Tamperelaisille on tarjolla useita brunssipaikkoja aivan kaupungin keskustassa. Lisäksi monet ravintolat tarjoavat lounaan ja aamiaisen yhdistelmää nimenomaan viikonloppuisin. Joissakin paikoissa brunssin voi koostaa itse valikoimalla listalta sopivat ruokalajit. Erityisen hyvin siihen tarkoitukseen sopivat monipuoliset kahvilat, joista saa aamuisin tuoreita vastaleivottuja sämpylöitä ja pullia.
Tampereella suositaan buffet-tyylistä brunssia, mutta nykyisestä valikoimasta löytyy myös pöytiin tarjoiltuja vaihtoehtoja. Kaupungin ylivoimaisesti halutuin brunssihetki on vuodesta toiseen toukokuun ensimmäinen päivä. Kysyntä räjähtää vapuksi, joskin myös tarjontaa on silloin ylivoimaisesti eniten – mutta nykyisin brunssia suositaan monina muinakin juhlahetkinä tai ihan vain osana rentouttavaa viikonloppua.
Jos käyttää hakusanaa ”brunssi”, kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja ei ehkä tavoita Tampereelta eikä varsinkaan muista osista Pirkanmaata. Isojen kaupunkien ulkopuolisessa Suomessa puhutaan yhä usein viikonloppulounaasta tai ylellisestä aamiaisesta, mikä tarkoittaa jokseenkin samaa kuin brunssi. Rajoja hämärtää lisäksi se seikka, että Suomessa lounaan tarjoilu aloitetaan aikaisemmin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Brunssin etsiskelyssä kannattaa siis nähdä hieman vaivaa. Herkullisia vaihtoehtoja on lähellä sekä kotoisten lähiruokamakujen että eksoottisten erikoisuuksien ystäville. Tarjolla on aasialaista, amerikkalaista, vegaanista, gluteenitonta; pannukakkuja, suklaamousseja, falafeleja, toast skageneita, äyriäisiä, eggs Benedictiä ja lukemattomia muita makuja ja makuyhdistelmiä. Ajankohtaista päivitettyä tietoa paikallisista brunsseista tarjoavat esimerkisi Visit Tampere ja kohokohdat.fi. tampere.
Vapaasti mutta tyylissä pysyen
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tarjota brunssia. Buffet-pöytä sopii yhtä hyvin kuin lautasannokset, ja usein ravintoloissa ne yhdistetään. Brunssiin voi kuulua alkupala-buffet ja loput tarjoillaan pöytiin, tai sitten pääruoka on valmiina annoksena ja muut osat saa valikoida noutopöydästä.
Myös brunssien menut vaihtelevat suuresti, mutta tarjoiluun kuuluvat aina alkupalat, pääruoka ja makea jälkiruoka, joista jokaisesta on vähintään kaksi erilaista vaihtoehtoa, yleensä enemmän. Juomina ovat kahvi ja tee, ja ohessa tarjotaan myös tuoremehua ja vettä. Juhlaviin brunsseihin sopivat cocktailit tai mocktailit, samppanja ja kuohuviinit.
Suomessa vappu on vanhin ja yleisin brunssipäivä, ja ravintolavaraus onkin tehtävä hyvissä ajoin talvella, jos mielii päästä suosikkipaikkaansa. Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Joni Kiiski muistuttaa, että teemabrunssilla voi juhlistaa erityisiä hetkiä milloin vain, ja variaatioita syntyy ajankohdan mukaan: blinibrunssi, pääsiäisbrunssi, cocktailbrunssi, saaristolaisbrunssi, sadonkorjuubrunssi, äitienpäiväbrunssi. Tunnelma kohoaa entisestään, kun niihin lisätään sopivaa musiikkia sekä teeman mukaisen kattaukset ja koristelut.
Brunssin ideaan kuuluvat keveys, rentous ja vapaus, eikä sitä nautita tiukkojen sääntöjen puristuksessa. Muutaman perusasian muistaminen riittää:
– Kiirehtiminen sen enempää tarjoilussa kuin ruoan ja juoman nauttimisessa ei kuulu brunssiin. Brunssi on yhdessä nautiskelua ja seurustelua. Suuret annoskoot ja liian täyteläiset annokset sopivat huonosti brunssiin. Voimakkaasti maustetut ruoat saattavat häiritä muiden ruokien makujen nauttimisesta. Kokeelliset ja monimutkaisia keittiötekniikoita sisältävät annokset eivät kuulu rentoon brunssikattaukseen, Kiiski muistuttaa.
Pieni ruokajuhla lepopäiviin
Kesän kääntyessä syksyyn voi tulla ankea tunne, että vuoden juhlapäivät on vietetty – ainakin
siihen asti, että joulu jolloinkin syyshämärän tihennyttyä alkaa tehdä tuloaan. Loppukesä ja syksy ovat kuitenkin sadonkorjuun ja kotimaisen ruoantuotannon todellinen tähtihetki sekä luonnossa että puutarhassa. Monenlaista saa tuoreena ja läheltä, ja se riittää loistavasti syyksi järjestää herkullinen yllätys perheelle, ystäville tai kenelle vain.
Vaikka brunssi on lähtökohdiltaan yläluokan kulttuuria, sen ei tarvitse olla kallis ja monimutkainen.
Pelkästään kananmunista voi loihtia vaikka mitä.
– Uppomuna, munakokkeli, munakas tai espanjalainen perunamunakas ovat oikeaoppisesti valmistettuina erinomaisen herkullisia brunssiruokia, Joni Kiiski sanoo.
Hän toteaa, että sesongin raaka-aineet kannattaa hyödyntää, sillä ne maistuvat parhailta ja ovat yleensä edullisia. Lähiruokaringit ovat yksi hyvä keino hankkia niitä. Hollandaisekastike on patenttiratkaisu, joka kannattaa Kiisken mukaan opetella valmistamaan hyvin, koska sillä voi höystää monia annoksia. Yksi sellainen on juuri amerikkalaisen brunssin ikoninen eggs Benedict, leivän päällä oleva uppomuna lisukkeineen.
Leipä kuuluu tietenkin olennaisesti brunssiin. Leipä voi olla salaattien lisuke tai muodostaa pohjan koko annokselle. Kotibrunssin kohokohta voi olla juuri vastapaistettu tai -lämmitetty leipä.
– Mikään ei voita tuoretta sämpylää, briossia, focacciaa, voisarvea ja tuoretta pullaa brunssilla. Focaccian voi koristella hauskalla tavalla, vaikka tekemällä focaccian päälle kukkasen kasviksista. Yksi idea voisi olla varata paahdetun briossileivän päälle erilaisia vaihtoehtoja, kuten uppomuna, kylmäsavulohta, ilmakuivattua kinkkua, avokadoa, saunapalvikinkkua, sieniä, pinaattia tai vuohenjuustoa, joista jokainen voi tehdä oman makuun sopivan leivän, Kiiski neuvoo.
Hän vihjaa, että kotibrunssiin on mukava sisällyttää pieniä yllätyksiä, joihin ei suinkaan aina tarvita erikoisia aineksia. Sellaisia voivat olla tuoreet kotona leivotut karjalanpiirakat tai ravintola Juuren aikanaan lanseeraamat sapakset eli suomalaiset tapakset, joissa voi kokeilla satokauden parhaiden makujen yhdistämistä.
Huolellinen työ, hyvälaatuiset raaka-aineet ja mielikuvituksen vapauttaminen lentoon – niillä mennään pitkälle.
– Mieluummin laatu määrän sijasta, Joni Kiiski tiivistää.
Yläluokan elämää ja pyhäpäivien keveyttä
Brunssin suosio alkoi kasvaa Euroopassa viime vuosisadan alkupuolella. Aterian erityisyys oli sen ajankohta: pyhäpäivien lekottelu alkoi aamupäivän ylellisellä ruokanautinnolla. Brunssi poisti tarpeen erilliselle aamiaiselle ja lounaalle, ja sen jälkeen ehti joutilaillekin tulla uusi nälkä ennen päivällistä. Ja ennen kaikkea se oli jotakin erilaista.
Brunssin juuret ovat Englannissa ja kenties myös pohjoisamerikkalaisten superrikkaiden elämäntavoissa, joissa se asettui luontevasti yöjuhlinnan tai kenties hyvinkin tuloksellisten, lähes aamuun kestäneiden liikeneuvottelujen jatkoksi. Alkuperäinen englanninkielinen termi brunch, joka muodostuu sanoista breakfast ja lunch, kertoo joka tapauksessa tärkeimmän sekä aterian luonteesta että tarjoilun ajankohdasta. Yläluokka omaksui brunssin nopeimmin – heillä oli riittämiin sekä aikaa että palvelusväkeä.
Jotkut arvelevat sunnuntaibrunssin alkaneen katolisten pyhäpäivän vieton yksinkertaistamisesta. Oli helpointa järjestää yksi kevyt ja kiireetön aamupuolen ruokailu ennen messua, kun iltapäivällä oli tarjolla todennäköisesti viikon raskain ateria, runsas sunnuntaipäivällinen. Brunssissa on myös samoja piirteitä kuin englantilaisen yläluokan metsästysharrastukseen kuuluneissa lounaissa: helposti tarjottavia pikkuherkkuja, suolaista ja makeaa teen ja samppanjan kera.
Brunssi-niminen ateria rantautui Suomeen vasta 1980-luvulla, ja sen tarjoilun aloitti luultavasti helsinkiläinen Ravintola Omenapuu. Vuonna 1986 brunssi on ollut ainakin Kalastajatorpan ja Kulosaaren Casinon listoilla. Vastaavanlainen aamiais- tai alkupalatarjoilu oli toki ennestään hyvin tuttu täälläkin, ja siksi konsepti oli helppo omaksua. Voileipäpöytä, vanhimmalta nimeltään viinapöytä, sekä venäläinen zakuska- eli alkupalapöytä tunnettiin Suomessa 1700-luvulta asti. Vapunpäivän pitkiä aamiaisia puolestaan tarjottiin ainakin helsinkiläisissä ravintoloissa 1800-luvun lopulta lähtien.
Tiedot:
Puheenjohtaja Joni Kiiski, Suomen Gastronomien Seura ry.
Amanuenssi Laika Nevalainen, Hotelli- ja ravintolamuseo
Teksti: Ulla Sirén
Kuva: Freepik
30.10.2023
/ Artikkelit