Keväällä 20 vuotta täyttävä Gastropub Tuulensuu on palkittu useasti niin Suomen parhaana olutravintolana kuin yhtenä maan parhaista ruokaravintoloistakin. Tällä hetkellä he ovat tahtomattaan myös trendikkäitä.
Gastropub Tuulensuu avasi hanansa huhtikuussa 2003 Hämeenkadun itäpäässä, niin sanotussa Petitin talossa. Sijainti tunnetaan myös Tuulensuuna arkkitehti Bertel Strömmerin suunnitteleman talon mukaan. Jo vuoden päästä Bar Tuulensuu muutti nykyiseen sijaintiinsa Hämeenpuiston varrelle ja laajensi tarjontansa gastropubiksi. Yrittäjinä ovat alusta asti toimineet Sami ja Anu Lappalainen. Tuulensuusta sai alkunsa myös laajempi gastropub-perhe, johon on kuulunut vuosien varrella 15 ruokaa tarjoilevaa pubia.
Ravintoloitsija Sami Lappalainen, mistä alkuperäinen idea omaan ravintolaan kumpusi?
– Ketutuksesta. Olin ollut pitkään töissä muilla ja tympäännyin hommiin niin paljon, että lopetin ne kokonaan ja menin opiskelemaan eräoppaaksi. Sen jälkeen tein myyntiedustajan hommia ja kiertelin ympäri Suomea myymässä ravintoloihin olutta, viinaa ja sikareita. Veri veti kuitenkin takaisin. Mietin, että pidän belgioluista, samppanjasta, sikareista ja rommeista eikä niitä oikein myyty missään. Kysyin vaimoltani Anulta, että laitetaanko baari pystyyn. Moni tuli sanomaan suunnitelmista, ettei niin ja niin voi tehdä. Vastasin, että kyllä voi ja mielummin kaadun saappaat jalassa kuin olen yrittämättä, Sami kertoo alkumetreistä.
– Hämeenkadun paikka oli purku-uhan alla ja saimme sen vuokralle lähes ilmaiseksi. Olin oppinut myyntihommissa, millaisia diilejä ravintoloiden kanssa voi tehdä. Itselläni ei ollut lanttiakaan, mutta pyysin maahantuojilta hanat ja lupasin myydä sitä ja tätä ja maksaisin ensimmäisen laskun parin kuukauden päästä. Toisilta pyysin t-paidat, toisilta pöytäliinat. Kaikki tuli kerättyä eri puolilta. Ensimmäinen vuosi näytti niin hyvältä, että uskalsimme hypätä eteenpäin.
Uusi tila Hämeenpuistossa tarjosi paljon uusia mahdollisuuksia.
– Tärkeintä oli saada lisää tilaa. Monet asiakkaat tulivat polttamaan sikareita. Samalla he nauttivat portviiniä, rommeja ja vahvoja oluita. Meillä oli varsin laaja ruokalista ja ruokapuoli sujui ihan ok, ei hyvin. Tupakkalain tultua voimaan tupakointi ja sikarinpolttelu sisällä loppui. Olimme olleet silloin jo enemmän kiinnostuneita viineistä. Samalla, kun sikarin kylkeen nautittujen juomien menekki laski, löysivät ruokailijat paremmin savuttomaan ravintolaan nauttimaan myös viinejä.
Ruoan myynnistä alkoi tulla myös ongelmia.
– Ruokaa kului vähän liikaakin. Pääsimme 2007 ensimmäistä kertaa Viisi Tähteä -lehden 50 parhaan ravintolan listalle. Se oli katastrofi. Kun juttu julkaistiin, baarin edessä oli ihmisiä puvut päällä kravattia nykimässä. Osa kääntyi heti sisään astuttuaan pois. Heistä, jotka jäivät, tulivat monet aterian päätteeksi kertomaan, että olipa hyvä, kun tulivat. Eivät olisi ilman listasijoitusta uskaltaneet astua sisään, Sami naureskelee.
– Nykyisin meillä on jo vuosia myyty kolmannes ruokaa, kolmannes olutta ja kolmannes muuta. Se on hyvä painotus.
Millainen Tampereen ravintolamaailma oli vuosituhanteen alussa?
– Aika erilainenhan se oli. Silloin oli paikat, joissa syötiin ja paikat, joissa juotiin. Gastropubeja ei ollut. Meillä oli ravintolatasoinen keittiö ja pubitasoinen rentous. Rentoa laatua, Lappalainen kuvailee.
Tahtomatta trendikäs
Aika on muuttanut erikoisuudet valtavirraksi.
– Olemme tällä hetkellä tahtomattamme trendikkäitä. Olemme keränneet Euroopasta juttuja, jotka ovat mielestäni hyviä ja jotka Suomesta puuttuu. Emme ole keksineet mitään. Ehkä joitain asioita yhdistelty uudella tavalla. Käytämme paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita, riistaa, ja annoksissa on 3-4 komponenttia. Meillä on myyty 20 vuotta Rieslingia, 15 vuotta saksalaisia punaviinejä, alusta lähtien yrttiviinoja, absintteja ja muuta. Juuri tällä hetkellä nuo ovat trendikkäitä. Muutaman vuoden päästä voi olla toisin, mutta me ei muututa, Lappalainen lupaa.
Asiakasprofiili sen sijaan ei ole aikojen saatossa liiemmin muuttunut.
– Meillä käy kaikenlaista asiakaskuntaa ja se kirjo tuo pubimaisuuden esille. Täällä pöydät ovat lähellä toisiaan. Tämä on aika pimeä tila. Musiikki soi hiukan lujempaa kuin perus ruokaravintolassa. Ne ja hälinä tekevät sen pienen verhon pöytien välille. Toisaalta intiimin rento tunnelma myös luo keskusteluja toisilleen tuntemattomien asiakkaiden välille esimerkiksi samanlaisten juomamieltymysten kautta. Erilaiset kohtaamiset on tärkeä osa Tuulensuuta.
Miten asiakkaiden juomatottumukset ovat eläneet vuosien aikana? Mikä vetää juuri nyt?
– Tottumukset ovat vähän miedontuneet. Toiset juovat selvästi vähemmän ja miedompia, mutta ovat valmiita maksamaan siitä vähän enemmän. On paljon asiakkaita, jotka juovat illan aikana yhden tai kaksi annosta alkoholia, mutta niiden lisäksi saman verran alkoholittomia juomia. Oluessa ollaan jo ohitettu IPA-buumi. Laadukas lager vetää nyt hyvin. On menty vahvojen isojen makujen kautta takaisin perusasioiden äärelle. Laatulagereista osataan löytää niitä samoja piirteitä, mutta hillitympänä. Ja sitten on absintit, joiden myynti on kasvanut viime aikoina reilusti. Niitä tuomme itse maahan ja pidämme myös absinttikoulutuksia.
Tuulensuu on tunnettu myös omasta maahantuonnistaan.
– Vuosien saatossa on kertynyt Euroopasta niin paljon tuttuja muun muassa absinttien, pastisten ja viinitilojen parista, että homma toimii hyvin. Määrät ovat kasvaneet paljonkin. Iso osa valikoimastamme on sellaista, jota ei muualta Suomesta saa. Se on tärkeää paitsi asiakkaille niin myös henkilökunnalle, kun saa tutkia, oppia ja löytää uusia asioita. Oman maahantuonnin avulla voimme myös myydä tuotteita ulos kohtuullisella hinnalla.
Miten kilpailu tuntuu asemansa vakiinnuttaneessa paikassa?
– Ravintoloita on tullut hyvin paljon lisää, mutta jos kilpailusta puhutaan, niin kyllä se käydään enemmän Woltin, Foodoran ja kotisohvan kanssa. Kuljetuspalvelut syövät pitkässä juoksussa koko ravintola-alaa. Lisäksi kilvoittelua on ihmisten kulutustottumusten kanssa, jota valtion toimet eivät ainakaan helpota. Hyviä ravintoloita saa tulla, koska ne saavat ihmiset paremmin ulos liikkeelle. Siitä tulee kyllä kaikille jotain.
Gastropub Tuulensuu
Hämeenpuisto 23
www.gastropub.net/tuulensuu
Teksti ja kuva: Jani Kinnunen
13.2.2023
/ Artikkelit