Nykyään saamme kuulla toivomuksia siitä, että kouluihin pitäisi palauttaa entisajan kuri ja antaa opettajille enemmän valtaa. Mitäpä jos palaisimme entisen koulumaailman antamaan malliin luokalle jäämisineen ja rangaistuksineen? Pisa-tutkimuksia ei silloin tehty – onneksi.
Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1971 Tampereen klassillisesta lyseosta, joka oli tunnettu kovasta kuristaan ja runsaista luokalle jäämisistä. Koulussamme jaettiin 1950- ja 1960-luvuilla yli 4 000 kevättodistusta, joita oli ryyditetty sanoilla ”jää luokalleen” tai ”saa ehdot”. Vain harvat selvisivät ylioppilaaksi jäämättä kertaakaan luokalleen. Jotkut tuplasivat jopa neljä tai viisi kertaa.
Jälki-istuntoja, karsseria, koulusta erottamisia
Kova kuri oli jokapäiväinen osa koulun arkea. Rangaistuskirjat 1950- ja 1960-luvuilta kertovat korutonta kieltään. Ennätysvuosi oli 1959–1960, jolloin koulun mustaan kirjaan kertyi yhteensä 488 jälki-istuntomerkintää tai jälki-istuntoa ankarampaa rangaistusta eli karsseriin (lat. cancer=vankila) sulkeminen ja määräaikainen tai lopullinen erottaminen koulusta.
Jälki-istunnot suoritettiin lauantaisin klo 15–17. Siellä koulun ”pahat pojat” oppivat tuntemaan toisiaan. Rangaistut istuivat samassa luokkahuoneessa 11-vuotiaista monneista yli 20-vuotiaisiin lukiolaisiin. Yläluokkien oppilaat olivat nuoremmille esikuvia niin hyvässä kuin pahassakin. Monen tunnin karsserirangaistukset suoritettiin koulun ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa karsserissa.
Tunnin istumia räyhäämisestä
Jälki-istuntojen syyt olivat hyvin monenlaisia. Myös opettajien antamissa tuomioissa oli eroja. Monet jälki-istuntojen syyt saattavat kummastuttaa nykyajan koululaisia. Tunnin istumisia on kirjoitettu esimerkiksi seuraavista syistä: tunnilla syöminen, opettajan sinuttelu, räyhääminen, appelsiinin kuorien heittäminen, luvaton paikan vaihto, uppiniskaisuus, sadattelu suunnistuskilpailussa, epäkunnioittava käyttäytyminen, purukumi suussa rukousaulassa, ulkona lakitta, jatkuva vetelyys, jatkuva epäkohteliaisuus, holtiton ajo pyörällä, kuiskaaminen, valehteleminen.
Sopimaton käytös tyttölyseon portilla
Puolitoista tuntia jälki-istuntoa on rangaistuskirjaan merkitty muun muassa seuraavista syistä: tupakoinnin yritys käymälässä, ylimielinen suhtautuminen ulosajoon, törkeä puhelimella suoritettu ilkivalta, mielenosoitus, syyhypulverin tuominen kouluun, ainutlaatuinen levottomuus, aivastuspulverin käyttö oppitunnilla, sopimaton käytös tyttölyseon portilla, yllyttäminen tappeluun, ajaminen mopolla kiellettyyn ajosuuntaan, leikkiminen sytkärillä ja kaverin tukan kärventäminen.
Luvaton aseen hallussapito ja käyttö
Kahden tunnin jälki-istuntoja annettaessa oli joskus kyse varsin vakavistakin asioista, kuten seuraavat rangaistuskirjasta poimimani esimerkit osoittavat: luvaton aseen hallussapito ja käyttö, vilppi kirjoituksissa, tupakointi koulumatkalla, kortinpeluu junassa, ohikulkijoiden pilkkaaminen, törkeä puhelimella tapahtunut kotirauhan häiritseminen, törkeä välihuomautus, kirosanan käyttö, vilppi kasvien keräämisessä, raukkamainen käytös, rivojen kuvien hallussa pito, syljeskellyt ikkunasta kadulle, heittänyt vettä kadulle ohikulkijoiden päälle, yrittänyt vippaskonsteilla uimahallin pukukoppeihin.
Consilium abeundi – lopullinen erottaminen koulusta
Jälki-istuntoa ankarammissa rangaistuksissa oltiin usein tekemisissä alkoholin tai tupakan kanssa. Alkoholin käytöstä kiinni jääminen merkitsi aina määräaikaista erottamista koulusta. Annettujen rangaistusten pituudet vaihtelivat kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Tupakoinnista rangaistukset olivat lievimmillään istumista, mutta ankarampiakin rangaistuksia paljastuu rangaistuskirjasta: toistunut tupakointi käymälässä (oppilas erotettu kuukaudeksi), tupakointi koulun käymälässä (erotettu kahdeksi viikoksi), kolme lukiolaista tupakoinut suunnistuksen aikana Kaupin metsässä (kullekin 6 h karsseria, mikä jokaisen oli suoritettava yksin), tupakointi urheilutunnilla (erotettu kolmeksi viikoksi). Väkivaltaisuudesta on eräälle oppilaalle annettu 12 tunnin karsserirangaistus jaettuna kahdelle päivälle. Näpistyksiin osallistuneelle on langetettu kuusi tuntia karsseria ja varkauteen syyllistynyt on erotettu koulusta neljäksi viikoksi.
Ankarin rangaistus oli consilium abeundi, mikä merkitsi lopullista erottamista koulusta. Se tuli kysymykseen, kun jollekin oppilaalle kertyi lyhyessä ajassa useita rikkeitä tai jokin yksittäinen isompi rötös. Aina lopullisen erottamisen syyt eivät olleet sen kummallisempia kuin määräaikaiserottamisessakaan. Rangaistukset eivät aina olleet keskenään samassa linjassa. Lieneekö kyseessä ollut henkilön mukainen ”räätälöinti” vai ”pärstäkerroin”?
Identtiset kurin vuosikymmenet
Luokalle jäämisten ja annettujen ehtojen osalta 1950- ja 1960-luku olivat hyvin samankaltaiset – lukumääräisesti melkeinpä identtiset. Kaksi vuosikymmentä mentiin samaa latua: 1950-luvulla 751 kevättodistusta, joissa oli kotiin viemisinä sanat ”jää luokalleen”, 1960-luvulla vastaava luku oli 786. Ehtoja saaneiden määrät olivat näillä kahdella peräkkäisellä vuosikymmenellä myös lähes identtiset: 1 287 ja 1266. Luokalle jäämisistä johtuen samalla luokalla olevien oppilaiden ikäerot saattoivat olla jopa viisi-kuusi vuotta. Koulun seinäteksti FESTINA LENTE! (kiiruhda hitaasti) elettiin Klassillisessa lyseossa todeksi. Luokkakavereita jokaiselle kertyi paljon.
Karskia poikakoulun elämää
Tarkastajat puuttuivat sekä rangaistusten runsaaseen määrään että tiukkaan arvosteluun toistuvasti, mutta Klassillinen lyseo oli kuin iso, hitaasti kääntyvä laiva. ”Erisuuruisia rangaistuksia on täytynyt järjestyksen ylläpitämiseksi käyttää enemmän kuin voidaan pitää kohtuullisena”, totesi vuonna 1952 tarkastuksen suorittanut kouluneuvos M.A. Jakobson. Ylitarkastaja Tahvo Kontuniemi kiinnitti vuonna 1962 huomionsa myös siihen, että rangaistusten syyt on toisinaan merkitty liian ylimalkaisesti (jatkuva huolimattomuus, häiritseminen, levottomuus, tottelemattomuus yms.).
Ylitarkastaja Lasse Pylkki kirjoitti (1968): ”Tarkastuksen aikana kuuntelemieni tuntien perusteella oppilaiden arvostelu vastannee opetusta. Oppilaitten aktiivisuus sen sijaan edellyttäisi korkeampia arvosanoja. Edistyksen keskiarvot ovat kautta linjan huomattavasti alle maan keskiarvojen. Karsinta on edelleen melkoista.”
Tarkastaja Pirhosen oraakkelimaista lausuntoa (1971) pitäisi ilmeisesti lukea myös rivien välistä: ”Saamani käsityksen mukaan rehtori johtaa koulun toimintaa määrätietoisesti. Hänellä on varsin luja ote oppilasjoukkoon ja oppilasyksilöihin, joilta hän vaatii täsmällisyyttä ja velvollisuuden täyttämistä. Tämä vanha poikakoulun perinne onkin säilyttämisen arvoinen, kunhan sitä ei viedä liiallisuuksiin. Poikakoulun elämä saanee ollakin hivenen karskimpaa kuin yhteis- ja tyttökoulun.”
Ajat muuttuvat ja me niiden mukana
Tempora mutantur et nos mutamur in illis. Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Sanotaan myös, että olemme oman aikamme lapsia – ja tietysti myös oman aikamme koululaisia. Ehkä voimme jättää entisajan koulun historian lehdille, minne se kuuluukin ja kehittää nykyajan koulua entistä paremmaksi ja aikamme vaatimuksia vastaavaksi. Lupaus paremmasta tulevaisuudesta on isoin kirjaimin maalattu koulumme seinälle: PRAESENS IMPERFECTUM – PERFECTUM FUTURUM: Nykyaika epätäydellistä – tulevaisuus täydellistä.
Lopuksi ruokaa ja kulttuuria: Rangaistusten viidakossa eräs abiturientti onnistui lunttaamaan ylioppilaskirjoituksissa jäämättä kiinni. Hän oli kirjoittanut fysiikan kaavoja kuulakärkikynällä lauantaimakkaran siivuihin. Fysiikan tehtävät tehtyään hän söi todistekappaleet. Tämä tarina on tosi.
Teksti: Pasi Takala
Kuva: Freepik
7.8.2024
/ Artikkelit