Tampereen ravintolahistoriaan mahtuu jo lukematon määrä paikkoja ja muistoja. Tässä sarjassa muistelemme, mitä ravintoloita missäkin osoitteessa on vuosien varrella ollut ja kysymme muistoja tiskin jommin kummin puolin vaikuttaneilta ihmisiltä.
Aloitetaan kiinteistöstä Kirkkokatu 10:ssä, jota varsin moni voisi kutsua legendaariseksi. Rakennus tunnetaan myös Kauppaseuran talona, sillä yhä siellä majaansa pitävä Tampereen Kauppaseura rakennutti 1953 arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnitteleman talon seuran entisen jugendtalon tilalle.
Kauppaseuran oman ravintolan jälkeen tilassa onkin ollut hässäkkää. Tällä hetkellä Kirkkokadun puolelta kuljettavissa tiloissa toimivat Kauko-Aasian makuja yhdistelevä Masu Asian Bistro sekä ravintola Clava.
Clava kruunasi yläkerran
Syksyllä 2021 avattua Clavaa isännöivät Annina ja Petri Kerkkänen. Paikan tarjonta pohjaa pöytiin tarjoiltuihin, tasokkaisiin lounaisiin sekä tilausravintolan mahdollisuuksiin. Annina tuo näytille nostalgiatäyteisiä lehtileikkeitä tilan historiasta. Täällä on esiintynyt itsensä Ella Fitzgerald, 9.3.1974. Esiintyminen oli kuulemma pidetty salaisuutena, mitä vahvistaa vielä saman päivän hoputusilmoitus Aamulehdessä.
Kasari tulilla
Loppuhistoria on kaikin puolin runsas. Pisimpään paikassa vaikuttanut Cabare Oscar sai parikseen alakertaan Cotton Clubin ja kaupungin nostalgisin 80- ja 90-luvun alun showravintola ja yökerho takoi maamerkkinsä Tampereen diskoskenen historiaan.
Levytiskin takana niistä ajoista tähän päivään soittanut Juha ”Dj Juissi” Koivunen muistelee Cabareeta näin:
– Se oli ykkösmesta, johon jokainen Tampereen dj halusi päästä soittamaan levyjä. Soitin resident-dj:nä Cabareessa vuosina 87-89 ja paikka oli silloin sekä äänentoistoltaan että valoiltaan kaupungin parhaita. Discon puolella alakerrassa oli pöytiintarjoilu ja asiakkaana Tampereen trendikkäin nuoriso. Cabareeseen piti tulla ajoissa jonottamaan, jotta pääsi sisälle ennen puoltayötä. Alakerrassa soi kaupungin uusin hittimusa, Madonnasta Michael Jacksoniin, Blackboxista Depeche Modeen.
Millainen Tampereen ”klubiskene” oli siihen aikaan?
– Tuohon aikaan klubimusiikki (house, tekno) olivat enemmän reiveissä soitettavaa musaa, mutta housemusiikki oli ottanut askeleen kaupallisempaan suuntaan, olihan hitit Pump Up The Volume ja Theme From S’express nousseet listahiteiksi. Tuolloin Cabare oli ehdottomasti Tampereella se paikka, missä kuuli kaikkein uusimmat ja myös tulevaisuuden hitit.
– Cabareen erikoisuutena oli vahva Depeche Moden kannattajakunta, jolla oli Cabareen alakerrassa oma nurkkapöytänsä. Tämä porukka oli aiempina vuosina järjestänyt ”Black Celebration” -iltoja muistaakseni aiemmin Tunnelissa, Juissi kertoo.
Miten klubbailu on muuttunut tähän päivään?
– Tuolloin klubiin (discoon) tultiin ajoissa jonottamaan, jotta pääsi sisälle. Muistan jonojen muodostumisen viikonloppuisin jo klo 19-20 aikoihin. Täytyy muistaa, että Cabareessa tuli pilkku 01.30. Nykyään klubeihin mennään puolenyön jälkeen.
DJ:n näkökulmasta katsottuna tuohon aikaan soitettiin ainoastaan vinyylejä ja se dj, jolla oli kanavat saada uusimmat/kovimmat/tulevaisuuden klubihitit, oli vahvoilla. Nykyään, kun kaikki digitaalinen musiikki on kaikkien tiskijukkien saatavilla, ei itse levyn fyysisyydellä ole väliä.
– Cabaree oli tuolloin paikka, johon pääsivät vain harvat ja ammattitaitoiset soittajat. Sitä ennen oli luotava ura muun muassa kiertämällä maakunnan ravintoloita useita vuosia deejiinä. Tuolloin oli vallalla myös sellainen tapa, että sama soittaja ei voinut soittaa muussa keskustan paikassa kuin yhdessä. Itse siirryin Cabareen jälkeen Senssille vakkarideejiiksi, kun se avattiin Tuomiokirkonkadulla, Koivunen muistelee.
Hummat hei!
90-luvun alussa alakerrassa pyörähti nopeasti yökerho Los Americanos, jonka jälkeen alkoivat Hullun Hepan vuodet. Yläkerran Tanssisaluunassa askellettiin perinteisemmän iskelmätanssimusiikin tahtiin ja alakerrassa remuttiin rempseämmin 1993 avatussa Crazy Horsessa.
Tätä villin lännen tunnelmaa palkattiin kaitsemaan Helsingin ravintoloissa meriittinsä ansainnut Tampereen oma poika, Jaska Alatalo.
– Tulin Horseen Helsingin Königin ravintolapäällikön pestistä. Olihan siellä pintaliidon jälkeen rempseää ja kotoisaa touhua, kansanomaisempaa. Nuorena sällinä kuvittelin pystyväni uudistamaan yökerhoskenen yhdessä yössä, mutta alkuun järjestetyt latinobileet sun muut menivät aivan vihkoon, vaikka edellisessä paikassa toimivatkin, Jaska naureskelee.
Takahuoneista löytyi kaikenlaista yllättävää.
– Siellä oli menneiltä vuosilta kertynyt koko teatterin puvustamo kellariin. Elvis-asua, intiaania, tanssiasuja… kaikki paikan omia. Saunakin oli ja se huomattiin vasta sitten kuuluvan vuokrasopimukseen. Tein sinne esiintyjille kunnon backstage-tilan.
Ja tähtiesiintyjiä riitti.
– Oli Peer Güntiä, Samuli Edelmania ja Anssi Kelaa, jonka muistan olleen katkera esiintymispalkkiostaan, joka oli sovittu juuri ennen läpilyöntiä. Talossa sai temmeltää ja kokeilla. Silloin tilaa luotsasi Hallman Yhtiöt, joka oli hyvä työnantaja. Siellä oli avoin ja reilu ilmapiiri. Sai ottaa tänään Martti Servon, huomenna pitää ysäridiskon. Ei ollut corporate guide lineja, Alatalo hehkuttaa.
Sokerikuorrutusta
Vähän myöhemmin alakertaan tuli ravintolapäälliköksi saman tilan toisen päädyn The Cow -baarista ja sittemmin monille Teerenpelin monista rooleista tuttu Samuli Korhonen. Hevoskaupat tuli uudistaa kaupungin kuumimmaksi yökerhoksi. Ensin oli kuitenkin sanottava Crazy Horselle hyvästit.
– Vedettiin heppa kyllä täysillä hautaan. Meillä oli vesisotabileitä, beach partyja, joissa sisään rahdattiin kuorma-auton lavallinen hiekkaa, jota oli sitten ilmastointi täynnä, Samuli nauraa.
Uuteen paikkaan haettiin mallia siitä isoimmasta maailmasta, Las Vegasista.
– Kävimme tutustumassa Hallman Yhtiöiden porukan kanssa klubeihin ja otettiin sieltä todella kovia ideoita mukaan. Siis sen ajan mittakaavassa. Kun katsoo tästä päivästä, eivät shadow dancingit ja vippipöydät tunnu miltään, mutta me olimme ensimmäisiä, jotka toivat ne Tampereelle. Ei meillä ollut varaa lakanan takana tanssiviin tanssijoihin, mutta oli dvd-levyjä, joita projisoimme lakanoihin ja tanssijoiden varjokuvat toimivat osana sisustusta, Korhonen vinkkaa.
Sokerin sisustus poikkesi totutusta.
– Yökerhot olivat kaikki laatikoita. Suorakaiteinen tanssilattia ja suorat loossit reunoilla. Eero Korpelainen suunnitteli Vegasin antaman inspiraation pohjalta paljon kaarevia pintoja. Mikään ei tainnut mennä suoraan. Seepra- ja leopardikankaita, jotka olivat silloin tavallaan uutta. Äänentoisto oli huikea ja bassoelementit viimeisen päälle tanssilattialla.
Mutta yhden tunnustuksen Samuli haluaa vielä lopuksi tehdä.
– En koskaan tykännyt siitä nimestä, Sokerista. Vastustin loppuun asti, mutta annoin lopulta periksi.
Kirkkokatu 10:ssä toimineet ravintolat
• Kauppaseuran Ravintola
• Cabare Oscar
• Cotton Club
• Los Americanos
• Tanssisaluuna
• Crazy Horse
• Hullu Hevonen
• Sokeri
• Armas
• Cabaret
• Kuuba
• Screen Club & Lounge
• Partybox
• Union
• Social Club
• Masu
• Clava
Teksti ja kuva: Jani Kinnunen
22.4.2022
/ Artikkelit