Klaani-romaani oli Tauno Kaukosen ensimmäinen ja ehkäpä tunnetuin teos. Romaani kertoo rikollisesta Sammakoitten suvusta Pispalan oloisessa ja näköisessä maisemassa. Tauno Kaukosella oli vankka omakohtainen kokemus aiheesta.
Klaani-romaanin julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Juhlan kunniaksi romaanista on otettu uusintapainos. Lisäksi syksyllä Klaani nähdään ensimmäisen kerran näyttämöllä. Tulossa on myös konsertti, jossa kuullaan Anssi Tikanmäen Klaani-elokuvaan säveltämää musiikkia.
Klaani oli Tauno Kaukosen esikoisteos ja se nosti hänet yhdellä rysäyksellä parrasvaloihin. Romaani palkittiin Weilin+Göösin vuoden parhaana romaanina, se pysyi myyntilistojen kärjessä useita vuosia ja tuotti luojalleen peräti kaksi akatemia-apurahaa – saavutus, johon kukaan muu kirjailija ei ole sen koommin yltänyt.
Tauno Kaukonen tunsi hyvin maailman, josta kirjoitti – eikä hän suinkaan ollut sivustakatsoja. Hän eli ja hengitti sitä maailmaa, jota Klaanikin ansiokkaasti kuvaa. Se oli sota-ajan jälkeinen työlaiskaupunki, jossa isät olivat joko jääneet taistelukentille tai palanneet pahasti traumatisoituineina ja lääkitsivät itseään päihteillä. Äitien osana oli kovin usein perheen elatuksesta huolehtiminen. He tekivät pitkää päivää, olivat päivät poissa kotoa ja lapset saivat usein pärjätä omillaan.
Niissä oloissa nuoresta Tauno Kaukosesta oli hyvää vauhtia kehittymässä nuorisorikollinen – kaikenlaista rötöstelyä ja niiden seuraamuksia ehti kertyä. Suurimman rikoksensa eli kultasepäliikkeen ryöstön ja siitä seuranneen vankilatuomion jälkeen nuori Kaukonen päätti repäistä itsensä irti rikollisesta ympäristöstä ja vaihtoi elämänsä suuntaa.
Pois rikoksen poluilta
Maisemanvaihdos auttoi rikoksista irtautumista ja sen Tauno Kaukonen toteutti lähtemällä äitinsä synnyinsijoille Petäjävedelle. Siellä kului muutama vuosi maataloustöissä. Tampereelle Kaukonen palasi vastavihityn Taimi-vaimonsa kanssa vuonna 1952.
Aluksi nuoripari asui Taunon leskiäiti Helmin kanssa pienessä yksiössä Keskustorin laidalla. Uusi ura urkeni rakennustyömailla maalarina. Hän oli myös aktiivinen ammattiyhdistysmies. Nuoren miehen mieli oli vielä kovin levoton ja se näkyi ennen kaikkea vaikeutena asettua aloilleen. Esimerkiksi asuinpaikka vaihtui suunnilleen vuoden välein. Taimi-vaimo pysyi kuitenkin rinnalla ja perhe kasvoi.
Noihin aikoihin Tauno Kaukonen myös lähestyi kirjailijan uraa ja hioi ilmaisuaan. Ensimmäinen voitto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa 50-luvun lopulla sinetöi siirtymän kohti uutta uraa.
Kirjailija Tauno Kaukonen
Klaanin julkaisun myötä muut työt saivat väistyä ja Tauno Kaukonen ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Onnistunut siirtyminen uudelle uralle vakiinnutti myös arkielämää. Levottomuus väheni ja sen myötä jatkuva muuttaminenkin loppui. Perhe asui lähes kaksikymmentä vuotta Rongankadulla. Viimeisen vuotensa Tauno Kaukonen asui Turtolassa.
Tauno Kaukonen kirjoitti vielä kaksi romaania. ”Ken surmais suuren linnun” ilmestyi 1971 ja ”Veräjättömän tarina” 1975. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuului useita kuunnelmia, novelleja ja näytelmiä. Hän myös veti pitkään kynäilypiirejä Tampereen työväenopistossa ja auttoi useita harrastajia kirjallisella polullaan uran alkuvaiheissa.
Tauno Kaukosen työ palkittiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla vuosina 1963 (Klaani) ja 1975 (Veräjättömän tarina). Lisäksi hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1976 (Veräjättömän tarina).
Kuten monet muutkin taiteilijat, ei Tauno Kaukonenkaan ollut ihmisenä siitä helpoimmasta päästä. Hän oli voimakkaan kaksijakoinen ja jopa mustavalkoinen, jos kohta samalla hyvinkin humaani persoona. Hän pyrki äärimmäiseen rehellisyyteen niin ihmisenä kuin myös taiteessaan. Hän toisaalta osasi arvostaa saavutuksiaan ja toisaalta ei kuitenkaan ollut tasapainossa itsensä kanssa. Hän ei koskaan tuonut esille menneisyyttään, mutta jokin osa hänestä näytti jääneen vankeuteen.
Henkinen väsymys, fyysiset sairaudet ja lopulta vatsahaavan aiheuttama verenmyrkytys jouduttivat Tauno Kaukosen kuolemaa. Hän menehtyi varhaisessa 54-vuoden iässä Tampereen Keskussairaalassa.
Aadolf Albin Kaukosen (hitsari) ja Helmi Kaukosen (os. Soppela – kutoja) kouluttamattoman työläisperheen lapsista kehittyi taiteilijoita. Taunon Veikko-veli toimi ammattinäyttelijänä Kuopion kaupunginteatterissa 1960-luvulla ja voitti myös osaltaan Pirkanmaan kirjoituskilpailun 1950-luvun lopulla. Toinen veli Pertti Kaukonen toimi rakennusmaalarina.
Tauno Kaukonen on haudattu Tampereen Messukylän hautausmaalle. Hänen teoksensa ja Tauno itse elävät vahvasti hänen läheistensä ja ystäviensä, Taunon kirjallisuuden, Mika Kaurismäen 80-luvulla ohjaaman elokuvan, Anssi Tikanmäen siihen säveltämän musiikin ja nyt myös teatterissa Pasi Lampelan dramatisoinnin avulla ja kautta.
Lähde: klaaniromaani.fi
Teksti: Elina Salmi
Kuvat: klaaniromaani.fi, Paula Kaukonen
17.7.2023
/ Artikkelit