Jos kuluttaja haluaa pöytäänsä lähiruokaa, hän joutuu näkemään asian eteen enemmän tai vähemmän vaivaa. Kaupan hyllyiltä viitseliäs löytää sentään jo aika paljon tarjontaa.
Ravintoloissa lähiruoka-ajattelu toimii kohtuullisen hyvin, koska tarvittavat raaka-ainemäärät ovat suhteellisen pieniä. Suuren yleisön kannalta lähiruoka ei ole valinta, jonka kuluttaja voi helposti tehdä, sillä sitä on suhteellisen vähän tarjolla, valikoima on rajallinen ja hintakin melko korkea.
Yksi merkittävä syy tähän on se, että maatalous ja siihen liittyvä ruokabisnes ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Moni meistä voi olla siinä uskossa, että maatila oli paikka, jossa on kaikenlaisia eläimiä, vihanneksia kasvamassa ja pelloilla lainehtii leipävilja, mutta totuus on kovin toisenlainen.
– Monimuotoiset maatilat ovat todella harvinaisia tänä päivänä. Tämän päivän tilat ovat pitkälle erikoistuneita ja suurin osa niistä tekee omaa kapeaa sektoriaan mahdollisimman suuressa mittakaavassa. Se sopii meidän vähittäiskauppaamme ja tukkujärjestelmäämme. Myös kuluttajat tykkäävät siitä, että prismasta ja cittarista saa edullista ja hyvää ruokaa valmiiksi pakattuna aina, kertoo projektipäällikkö Antti Luomala. Hän on mukana Ahlmanin koordinoimassa Parasta Pirkanmaalta -hankkeessa, jonka pyrkimyksenä on vahvistaa maakunnan ruokasektorin ja ruokamatkailun toimintaa kokonaisuutena.
Suoraan tilalta vai facebook-ryhmän kautta?
– Osa pirkanmaalaisista tiloista myy tuotteitaan suoraan kuluttajille. Eniten on lammastiloja ja myös marjatiloja on runsaasti. Lisäksi Pirkanmaalla on eniten koko maassa suoramyyntiä harjoittavia nautatiloja. Selittävä tekijä on ylämaan karja, jonka liha on täällä hyvin suosittua ja myydään pääasiassa suoraan tiloilta.
Toisaalta öljykasveja, viljaa tai maitoa suoraan myyviä tiloja ei juurikaan ole.
Toinen konsti hankkia ruokansa suoraan tuottajalta on lähiruoan myynti- ja jakelumalli REKO. Sen kautta kuluttajat voivat tilata lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ja ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminä. Ryhmissä tuottajat ottavat vastaan tilauksia ja tuotteet toimitetaan määrättynä päivänä. Useimmissa ryhmissä toimituspäivät ovat parin viikon välein ja noutopaikka yleensä sama. Lisätietoa ryhmistä löytyy vaikkapa parastapirkanmaalta.fi -sivustolta tai facebookista hakusanalla reko.
REKO-renkaat vetävät hyvin ja suoramyynnilläkin on merkitystä lähiruoan myynnissä. Suoramyyntiin liittyy kuitenkin vielä paljon logistisia ja ekologisia haasteita. Myöskään REKO-toiminta ei ole tuottajalle – varsinkin nyt polttoaineiden hintojen noustessa – ongelmatonta. Systeemi on logistisesti sekä raskas että kallis, mikä taas vaikuttaa tietysti ruoan hintaan. Molemmat ovat kuitenkin toimivia kanavia, joiden kautta kuluttaja voi lähiruokaa hankkia.
Iso on usein ekologisempaa
Kun puhutaan maamme ruokasektorista, puhutaan samaan aikaan myös huoltovarmuudesta. Sitä ei vielä pitkään aikaan pystytä lähiruoalla ratkaisemaan, vaan tarvitaan myös isojen toimijoiden bulkkituotanto.
Antti Luomala laajentaisi myös lähiruoan ja paikallisen ruoan käsitettä mieluummin kotimaisen ruoan suuntaan.
– Me tarvitsemme ehdottomasti paikallisia maatiloja ja lähiruoan tuotannon pitäisi kasvaa, jolloin siitä tulisi myös edullisempaa. Mutta me tarvitsemme myös ne teolliset, isot ruokaketjut jo pelkästään huoltovarmuuden näkökulmasta. Nekin pystyvät olemaan entistä enemmän kestävän kehityksen ja ekologisuuden asialla.
– Mielestäni pitäisi myös hyväksyä se, että tietyt asiat voivat tulla muualta Suomesta. Jos esimerkiksi Varsinais-Suomessa tai Satakunnassa on isoja ja hyvin organisoituja puutarhatiloja, joilla on tehokkaat pakkaussysteemit, niin silloin on ekologisempaa tuoda ne tuotteet vähän kauempaa.
Uudistava viljely on luomun seuraava askel
Viime aikoina on julkisuudessa ollut paljon esillä maatalousyrittäjien kasvava ahdinko. Tilannetta ei yhtään helpota polttoaineiden ja lannoitteiden hintojen nousu. Antti Luomala näkee yhdeksi ratkaisuksi – ainakin pidemmällä aikavälillä – siirtymisen uudistavaan viljelyyn.
– Uudistava viljely on se yksittäinen asia, johon pitäisi juuri nyt eniten panostaa, koska se mahdollistaa fossiilisten polttoaineiden ja lannoitepanosten merkittävän vähentämisen ja sitä kautta taloudellisesti tehokkaamman viljelyn. Se toimii yhtä lailla pientuotannossa kuin bulkkituotannossakin.
Uudistava viljely ei ole paluu menneeseen, vaan se on uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva suuntaus. Sen keskeinen ydin on, että maan kasvukuntoa hoidetaan muilla tavoin kuin kaupallisilla lannoitteilla. Niiden sijaan hoidetaan maan mikrobiologiaa ja jäljitellään luonnon toimintatapoja.
– Maan kasvukuntoa pystyy hoitamaan esimerkiksi viherpeitteisyydellä, minimoimalla mekaaninen häirintä sekä käyttämällä kompostia ja karjanlantaa lannoitteena. Silloin voidaan lannoittamisen tarve arvioida uudelleen ja tarvitaan vähemmän tai ei lainkaan kalliita kaupallisia lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja fossiilisia polttoaineita.
Uudistava viljely on Luomalan mukaan vieläpä melko helppoa, kun sitä oppii tekemään tosissaan ja poisoppii vanhoista toimintatavoista. Työmäärä vähenee eikä peltoon tarvitse enää kärrätä niitä ostettuja tuotantopanoksia.
– Luomuviljely on ollut hyvää harjoittelua uudistavalle viljelylle, joka on tavallaan superluomua, oikeasti luontopohjaista. Kun ihminen alkaa jäljitellä hallitusti luonnon toimintatapoja ja hyödyntää sen omia prosesseja, niin sehän toimii – on sitten kyse maaperän hoidosta, eläinten kasvattamisesta tai vaikkapa vesien hallinnasta.
Asiaa auttaisi, jos alettaisiin tukea maatilojen ja maataloustuotannossa olevien alueiden monimuotoisuutta eli tilannetta, jossa kotieläintuotanto ja kasvinviljely olisivat lähempänä toisiaan ja kiinteämmin yhteydessä toisiinsa. Tällä hetkellä haasteena on usein se, että kotieläintilat ovat paljolti keskittyneet tietyille alueille Suomessa ja ne pähkäilevät, minne laittaisivat kaiken syntyvän lannan. Kasvinviljely pystyisi sitä hyödyntämään, mutta kovin kaukaa sitä lantaa ei kannata rahdata.
Lähiruoka pitää saada vähittäiskaupan hyllyyn
Selvää on joka tapauksessa, että lähiruokaa toivottaisiin olevan enemmän tarjolla. Toimitusketjuja on yritetty kehittää jo monta vuotta, mutta täydellistä ratkaisua ei vielä ole keksitty. Kehitystyö toki jatkuu.
Tosiasia on sekin, ettei bisnestä voi tehdä talkoilla eikä sellaista voi keneltäkään edellyttää. Reko-renkaat pyörivät tällä hetkellä vapaaehtoisvoimin, mutta olisi tietysti suotavaa, ettei maatalousyrittäjien tarvitse käyttää omaa työaikaansa sentyyppiseen toimintaan. Suoramyyntitilat ovat hyviä retkikohteita, mutta ei ole erityisen ekologista, että ihmiset ajelevat pitkin poikin maaseutua ruokaa hakemassa.
Tarvitsemme jatkossakin suurten toimijoiden tuotteita kaupoissa, jotta ruoan hinta pysyy vähävaraisimpienkin kannalta siedettävällä tasolla. Tällä hetkellä valitettava totuus on sekin, että lähiruoka on korkeamman hintansa vuoksi ennen kaikkea hyväosaisten ulottuvilla.
– Aina keskustelussa palataan siihen, että sinne vähittäiskaupan hyllyille se lähiruoka pitäisi saada – ja sinne se yhä enemmän tiensä löytää. Ongelma on vaan siinä, että kaupoissa ne isojen kansainvälisten ruokaketjujen tarjoamat tuotteet ovat niin edullisia ja houkuttelevia ja niitä on enemmän. Lähiruoan löytäminen vaatii vielä harrastusta ja viitseliäisyyttä. Parempaan päin kuitenkin mennään koko ajan ja esimerkiksi julkiskeittiöissä lähiruoan osuus raaka-aineista on varovaisessa kasvussa.
Lisätietoja: www.parastapirkanmaalta.fi
Teksti: Elina Salmi
Kuva: Pixabay
2.12.2022
/ Artikkelit