Kulkemalla Tampereen museosta toiseen pääsee matkalle Muumilaaksosta huippuagenttien maailmaan tai vaikka Suomen toiseksi suurimman taidemuseokokoelman ääreltä höyrykoneiden raskaaseen arkeen. Valittavaa löytyy moneen makuun, ja nykyiset museot ovat tykkänään muuta kuin hyllyjä ja vitriinejä. Ne ovat täynnä kaikenväristä elämää.
Tampereen kaupungista löytyy 17 sellaista museota, joihin pääsee sisään museokortilla. Osa majailee Museokeskus Vapriikin turvallisen katon alla, osa hajallaan pitkin keskustaa. Etäämmällä sijaitsevat vain Poliisimuseo Hervannassa, Emil Aaltosen museo Pyynikinlinnassa ja Sara Hildénin taidemuseo Särkänniemessä; helposti tavoitettavissa siis nekin. Museoita on niin monta, että jos aloittaisi säännölliset vierailut nyt, loppuvuoden jokaiseksi viikoksi riittäisi oma kohde, ja muutama jäisi vielä tammikuulle. Se kertoo paljon Tampereesta museokaupunkina.
Työväen ja herrasväen historiaa
Tampere on teollisuuskaupunki ja siis työväen kaupunki, mutta vanhan ajan herrasväellä oli paikkansa tehtaiden perustajina ja omistajina sekä korkeakulttuurin vaalijoina. Amurin museokortteli on alkuperäinen ja viimeisenä jäljellä työvän asuntokortteleista, joita alettiin rakentaa jo 1860-luvulla. Asunnot olivat pitkään käytössä, ja niinpä museosta löytyy sisustettuja työväen asuntoja 1880-luvulta 1970-luvulle asti. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi muita tiloja, kuten kauppoja ja yleinen sauna.
Työväen ja tehdastyön historiaa toisesta näkökulmasta esittelee Työväenmuseo Werstas, joka on samalla sosiaalihistorian ja työelämän valtakunnallinen vastuumuseo.
Finlaysonin tehdasalueella sijaitseva Werstas on Tampereen toiseksi suurin museokeskus, jossa on mittava pysyvä kokoelma ja jatkuvia vaihtuvia näyttelyjä Suomen teollisen historian ajalta.
Yläluokan elämää esittelee puolestaan rapistuneesta Näsilinnasta sukeutunut komea asuinpalatsi Milavida. Museon pysyvässä päänäyttelyssä esitellään Nottbeckien, Finlaysonin puuvillatehtaan omistajasuvun loisteliasta elämää 1830-luvulta 1900-luvun alkuun asti, kun taas vaihtuvien näyttelyjen teemat keskittyvät muotiin ja muotoiluun.
Niin ikään menneen maailman yläluokka tulee vastaan kenkätehtailija, vuorineuvos Emil Aaltosen taidekokoelmassa, johon sisältyy muun muassa monien 1800-luvun suomalaisten mestarien teoksia. Pysyvän näyttelyn toinen osa esittelee Emil Aaltosen henkilö- ja teollisuushistoriaa sekä Emil Aaltosen säätiötä. Museossa järjestetään myös draamaopastuksia.
Klassikkoja, nykytaidetta ja muumeja
Emil Aaltosen museon lisäksi Tampereella on toinenkin ykstyiskokoemaan pohjautuva taidemuseo. Kultaseppä Kustaa Hiekan 1931 perustaman kotimuseon kokoelmiin sisältyy sekä kuvataidetta 1630-luvulta nykyaikaan että laaja esinekokoelma. Teollisuusneuvos Hiekkaa pidetään Suomen jalometalliteollisuuden perustajana, ja hänen kokoelmansa kotipaikka on sekin omalla tavallaan uranuurtaja: Tampereen ensimmäinen museoksi suunniteltu rakennus.
Kunnianarvoisa Tampereen taidemuseo Pyynikintorin varrella on Suomen toiseksi suurimman taidekokoelman vartijana, ja siellä on vuosien varrella nähty huikea vaihtuvien kotimaisten ja kansainvälisten näyttelyjen kirjo vanhoista mestareista nykytaiteilijoihin. Tampereen taidemuseon vuodenkierto huipentuu Vuoden nuoren taiteilijan julkistukseen ja palkintonäyttelyyn.
Tampereen Taidemuseon hallintaan kuuluu myös Tove Janssonin muumitaide, jolle ei löydy vertailukohtaa oikeastaan mistään maailmasta. Tampere-talossa asustava Muumimuseo on tietysti myös maailman ainoa lajissaan, ja Tampereen taidemuseoista leimallisimmin koko perheen museo.
Sara Hildénin museo Särkänniemen pohjoisrinteellä on puolestaan Tampereen modernin taiteen keskus. Museon pysyvä kokoelma sisältää erityisesti 1960- ja 1970-luvun taidetta, vaihtuvat näyttelyt puolestaan keskittyvät erityisesti kansainväliseen nykytaiteeseen.
Poliisin puvussa ja valheenpaljastustestissä
Poliisimuseossa ja Vakoilumuseossa kävijä saa halutessaan tuntea jännityksen väreitä omakohtaisen kokemuksen kautta.
Poliisitoiminnan historiasta kertova museo perustettiin vuonna 2004 Poliisikoulun yhteyteen, ja siitä on tullut kiinnostava kohde kaiken ikäisille. Poliisimuseossa– jonne sisäänpääsy on muuten ilmainen – on lapsia varten oma osasto Pokela, jossa saa kokeilla poliisin pukua ja erilaisia tehtäviä.
Vakoilu puolestaan on jokseenkin harvinainen museoteema. Finlaysonin alueelta löytyvä Vakoilumuseo onkin itse asiassa Suomen ja koko Euroopan ainoa alan erillismuseo, jossa voi tutustua todellisten agenttien tarinoihin.
Poliisimuseon tavoin Vakoilumuseo on osallistava museo, joka tarjoaa elämyksellistä toimintaa esimerkisi tyky-päiviin tai polttareihin. Museossa voi suorittaa valheepaljastustestin tai agenttitestin, jossa testataan vakoilun vaatimia ominaisuuksia. Lapsia varten on omia vakoiluvälineitä kokeiltavaksi.
Paikka jossa Neuvostoliitto syntyi
Lenin-museo Tampereen työväentalolla on paikka, jossa Neuvostoliitto syntyi – niin sanotaan, koska siellä Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kohtaaminen vuonna 1905 johti välillisesti kokonaisten valtakuntien selkäpiitä karmiviin mullistuksiin, joiden muodostaman ketjun viimeisimpiä vaiheita todistamme parhaillaan Euroopan uusimmassa geopoliitisessa kriisissä.
Museon näyttely kertoo Suomen idänsuhteiden vaiheista sekä Neuvostoliiton 69-vuotisesta olemassaolosta loisto- ja laskukausineen. Museon henki ei ole pelkästään vakava, vaikka se esitteleekin Suomen näkökulmasta lähihistorian suuria kohtalonkysymyksiä. Karmaisevien muistojen lähettyvillä pysyttelee aina huumori; Lenin-museon tapauksessa esimerkiksi neuvostovitsien jukebox.
Museokeskusten edelläkävijä
Museokeskus Vapriikki on kaikenlaisen tamperelaisen museotoiminnan ydin, ei vain näyttelyjen vaan kokouksin, kongressien, tieteen ja tutkimuksen keskus. Vapriikki sijaitsee sekin teollisuusmiljöössä Tampellan tehtaan entisessä verstaassa, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1880-luvulta. Suurin näyttelytila, sata metriä pitkä ja kuusitoista metriä korkea tehdashalli, on nähtävyys jo sellaisenaan.
Vapriikin suojassa asustavat Tampereen luonnontieteellinen museo, Tampereen kivimuseo, Postimuseo, Suomen Jääkiekkomuseo ja Suomen pelimuseo, ja lisäksi ohelmistoon kuuluu aina kerrallaan toista kymmentä vaihtuvaa teemanäyttelyä.
Vapriikkia kiitetään museokeskusten edelläkävijäksi, koska se muodostaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa ainutlaatuisen kanssa kansainvälisen tason kulttuurin, tieteiden ja palveluiden kokonaisuuden. Tavalliselle museokävijälle se tarkoittaa ennen kaikkea, että Vapriikin näyttelyissä ja museoissa saa kokeilla asioita itse tutustua niihin kaikkien aistien kautta, oppia ja saada omia oivalluksia.
Muun muassa Pelimuseossa voi pelata klassisia kolikkopelejä, vierailla Commodore 64 -harrastajan huoneessa ja kokeilla 1990-luvun vaihteen NES-pelejä harrastajan kotona. Postimuseossa taas voi vaikka kuunnella kirjeitä sodan ajalta tai muistella 1980-luvun erikoisuutta, c-kasetteina kulkevia äänikirjeitä.
Teksti ja kuva: Ulla Sirén
4.10.2023
/ Artikkelit