Aah ja uuh, pian se on taas edessä! Pikkujoulun suunnittelu on usein syksyn alussa yksien ilo ja toisten päänvaiva. Jotain mukavaa pitäisi keksiä, mutta olisiko parempi pysyä turvallisissa perinteissä vai murtaa rajat kerralla ja kokeilla jotain uutta? Pikkujoulun vietto usein iso satsaus henkilökunnan hyvinvointiin – se merkitsee paljon enemmän, kuin yhden illan juhlinta. Pikkujoulu on tapa kertoa, että työntekijöistä välitetään.
Ruoka ja taide-elämys
Tuttu pikkujoulukonsepti on kokonaisuus, johon kuuluu illallinen ravintolassa ja sen jälkeen konsertti, teatteri, stand up -ilta, toivebändin keikka, sirkusnäytös tai mikä tahansa muu valmis ohjelma. Toteutuksessa on vaikea epäonnistua, varsinkin, jos osallistujien toiveita on kuultu etukäteen. Loppusyksy on tulvillaan ohjelmatarjontaa, ja valmisteluista selviää pelkillä paikkavarauksilla. Osallistuminen on mukana olemista, ja usein se riittääkin mainiosti. Kaikki eivät välitä tiiviin työsyksyn huipennukseksi kiipeillä, keilata, laulaa karaokea tai teemapukeutua. Mieluummin vain ollaan aloillaan ja hengähdetään.
Mikäli illallinen on yhtä kuin puolet ohjelmasta, sen suunnittelu on olennainen tehtävä. Ravintolat tarjoavat lokakuulta joulukuuhun asti pikkujoulun viettoon suunniteltuja ateriakokonaisuuksia, jotka vaihtelevat glögistä ja pikkupurtavista perinteiseen tai erikoiseen joulupöytään tai niiden yhdistelmään. Voi valita esimerkiksi vegaanisen tai välimerellisen pikkujoulumenun, saaristolaismenun tai hieman brunssimaisiin tarjottaviin pohjaavan cocktail-menun. Ruoka saattaisikin olla perinteisten pikkujoulujen hauskin yllätys, jos vain jaksaa kahlata läpi tusinoittain vaihtoehtoja löytääkseen sopivimman.
Tarjottavat voi tilata helposti myös omiin tiloihin, esimerkiksi vuokrattuun mökkiin. Lomamökit ovat niin hyvin varusteltuja, että runsaillekin aterioille riittää kylmäsäilytystilaa, ja silloin aterioinnin aikataulu on kokonaan juhlijoiden omassa vallassa.
Kummituskävely vai hemmotteluhoito
Yksinkertaisin tapa viettää pikkujoulua on tuoda työpaikan omiin tiloihin sopivaa musiikkia, kynttilävalaistus, glögiä tai boolia, pipareita ja pikkusuolaisia. Jos yhteistä keskusteltavaa ja maailman asioiden pohdiskelua riittää, eikä kukaan kaipaa muuta, pelkistys toimii varmasti. Pikkujoulu olikin varhaisessa muodossaan puurojuhla, joka huipentui siihen, että joku sai puurosta mantelin.
Nykyinen pikkujoulu mielletään tosin tyypillisesti irtiotoksi työpaikalta ja työpaineista. Pikkujouluristeily tai mökkipikkujoulu saunoineen ja ulkoiluineen ovat pitkältä ajalta tuttuja tapoja katkaista arki, mutta keinoja perinteisestä poikkeavan pikkujoulun viettoon löytyy suorastaan runsaudenpulaan asti.
Seikkailupikkujouluissa osallistujat ovat koko ajan aktiivisessa roolissa. Yksinkertaisimmillaan se on kävelyä: joko luonnossa tehtävärastilta toiselle vaeltelua tai kaupunki-, historia-, kummitus- tai kauhukävelyä pitkin katuja. Tapahtumatuottajien valmiiden pakettien valikoimiin sisältyy muun muassa kiipeilyä, keilailua, askarteluiltoja, piparkakkujen tuunausta, pakohuoneita, karaokekisoja, lautapeli-iltoja ja historiallisia teemailtoja.
Tapahtumatuottajien käyttämisessä on se etu, että valmiisiin pikkujoulupaketteihin kuuluu turvallisuudesta, kuten välineiden kunnossapidosta huolehtiminen, sekä vakuutukset yrittäjän puolesta, jos seikkailujen hurjimmissa käänteissä sattuisi tulemaan kolhuja.
Aktiivisen pikkujoulun järjestäjän on toki tunnettava joukkonsa: soveltuvatko pakohuoneet ja kauhukävelyt varmasti kaikille työntekijöille, vai olisiko kylpyläilta hemmotteluhoitoineen mieluisampi vaihtoehto? Jos esimerkiksi lasten kanssa työtä tekevät koristelevat pipareita ja pelaavat lautapelejä arjessaan, he eivät ehkä välittäisi viettää pikkujoulua samojen aktiviteettien parissa.
Pikkujoulujen pitkä aikajana
Vanha käsitys pikkujoulusta liittyi kirkollisiin adventtipyhiin. Pikkujouluksi kutsuttiin ensimmäistä adventtisunnuntaita, ja hauskanpito ajoitettiin sen aattoon, siis edeltävään lauantaihin. Nykisiä pikkujouluja vietetään lokakuun alkupuolelta asti, ja osa työpaikoista siirtää koko touhun joulun yli alkuvuoteen, jolloin tilojen ja tapahtumien kysyntä on vähäisempää kuin varsinaisena joulukautena.
Yhteishenkeä tiivistävä juhliminen, rentouttava yhdessäolo ja työntekijöitä palkitseva hemmotteluhetki voidaan toki järjestää mihin aikaan vuodesta vain, mutta silloin ei enää puhuta pikkujoulusta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Eikä pikkujoulun välttämättä tarvitse olla erillinen tilaisuus. Yhteinen juhlahetki, on se sitten konsertti, seinäkiipeily tai ravintolailta, voi täydentää tyky-päivän tai päättää hauskasti kurssin tai seminaarin. Pikkujoulujen kanssa on vapaus soveltaa niin paljon kuin mielikuvitus antaa myöten, sillä pikkjoulun vietolla on todellakin sata ja yksi ilmettä. Ja niin on hyvä, ainakin niin kauan, kun puhutaan iloisista ilmeistä.
Ehkä jotain aivan muuta
Viime vuosikymmenen puolivälissä Suomi kohtasi ison pakolaisaallon, jonka jälkimainingeissa entistä useammat päätyivät lahjoittamaan työpaikan pikkujoulurajat hyväntekeväisyyteen. Sen jälkeen maailman kriisit ovat moninkertaistuneet ja lahjoitusten tarve kasvaa vuosi vuodelta. Moni miettii, että pikkujouluihin käytetty raha voisi ohjautua tarpeellisempiin uomiin, kuin yhden illan hauskanpito on.
Ajatus on kaunis, mutta työpaikalta jää silloin puuttumaan yhteinen ilon hetki. Pikkujoulu voi olla vuoden ainoa tai ainakin tärkein sellainen tilaisuus, joka kokoaa ja yhdistää, mutta ei liity kenenkään työtehtäviin. Se on yhteinen tunnustus tehdystä työstä. Kiitos kaikille tasapuolisesti, asemaan katsomatta.
Jos pikkujouluun ei syystä tai toisesta haluta käyttää rahaa, tai extreme, glitter ja glamour kyllästyttävät muuten vain, hauskanpidon lähtökohta saattaisikin olla päinvastainen. Yhteinen ilo ei synny pelkästä rahasta. Minimalistisen halpispikkujoulun järjestäminen saattaa toimia ainakin pienessä ja tiiviissä työporukassa, ja sellaisen suunnittelu voi synnyttää hulvattomia ideoita. Kuten se, että otetaan mallia historiasta, kuten eräässä uskaliaassa toimistossa, jossa palattiin säästöpikkujouluissa työpaikan perustamisaikaan.
Vanha valokuva kertoo, että 1960-luvun toimistopikkujoulut vietettiin kokoushuoneen pöydän ympärillä. Sivupöydällä oli pieni kuusi koristeineen kynttilöineen, kattolamppujen valkoiset lasipallokuupat muutettiin joulukelloiksi punaisilla kreppipaperihupuilla, ja tarjoiluna oli riisipuuroa – varmaankin mantelin kera – sekä kupeista päätellen kahvia. Tonttulakkinen virkamieskunta seisoo puolipiirissä molemmat etusormet pystyssä, joten ohjelmassa on varmaankin Soihdut sammuu. Kuka muuten vielä muistaa, miten se leikki menee?
Mutta muistettiin tai ei, vanhan konseptin kopioiminen ja aikaukauteen sopiviin jakkupukuihin, pullovereihin ja solmioihin sonnustautuminen tuotti vähintäänkin vuoden makeimmat naurut.
Teksti: Ulla Sirén
Kuva: Freepik
6.11.2023
/ Artikkelit