Tampereen Kulttuuriyhdistys ry toteuttaa pelottomasti itseään suurempia hankkeita.
Parihevosten vetämät sirot, korkeapyöräiset vaunut pysähtyvät Väinö Linnan aukiolla keskellä Finlaysonin tehdasaluetta. Kyydistä laskeutuvat tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeck vaaleanharmaassa kesäpuvussa ja silinterihatussa sekä hänen vaimonsa. Patrunessa höyhenhattuineen ja viuhkoineen liikkuu arvokkaasti maata viistävässä silkkileningissä. Samaan tyyliin pukeutunut yleisö seuraa kunnioittavasti jonkin matkan päästä. Eletään elokuuta 2020-luvulla Tampereella. Mitä siis oikein tapahtuu?
Wilhelm von Nottbeck on Finlaysonin puuvillatehtaan omistaja, jonka Tampereen Kulttuuriyhdistys on herättänyt henkiin kaukaa menneisyydestä. Elokuinen Niittyjuhla on Nottbeckin suvun aikaista perua, ja sen uusi muoto yhdistyksen merkittävimmistä vuotuisista aikaansaannoksista.
Niittyjuhlassa kiteytyy moni Tampereen Kulttuuriyhdistyksen tavoite: se esittelee kaupungin keskeistä historiaa, tarjoaa esiintymistilaisuuksia nykyajan artisteille ja kutsuu ihmisiä kokemaan kaikkea sitä ilmaiseksi kaupungin sydämessä.
Näkyviä tuloksia vähällä väellä
Tampereen Kulttuuriyhdistys ry täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Nykyisessä yhdistyksessä on noin 60 jäsentä ja 6-jäseninen hallitus. Pääluku tuntuu pieneltä verrattuna siihen, miten näkyvää yhdistyksen työ on: se on järjestänyt kursseja, juhlia, näyttelyjä, neuvottelutilaisuuksia sekä kokous- ja koulutustilaisuuksia, jakaa vuosittain Kulttuurikukkanen-nimistä palkintoa ja ajaa isoja kulttuurihankkeita.
Puheenjohtaja Ulla Kaarina Mäkelä myöntää, että mittavat hankkeet vaatisivat leveämpiä harteita, kuin yhdistyksellä nykyisin on. Tämä syksy ratkaisee pitkälti sen, missä muodossa työ jatkuu.
Kun yhdistys perustettiin vuonna 1974, se oli nimeltään Tampereen Porvarillinen Kulttuuriyhdistys, mikä saattaa nykykatsannossa herättää jopa hilpeyttä, mutta oli omana aikanaan tärkeä kannanotto. Kulttuurin arvomaailma oli toisessa järjestyksessä kuin nyt, ja vasemmisto-oikeisto jaottelu hallitsi tavalla tai toisella koko kenttää. Vasemmistolainen ideologia loimusi kirkkaalla liekillä erityisesti kulttuurikaupunki Tampereella. Piti alleviivata sitä, mihin halusi kuulua.
Sen jälkeen on todistettu niin paljon sekä globaalia että kansallista arvojen myllerrystä, että vanhat puoluepolitiikkaan tukeutuneet näkemykset eivät enää juuri kiinnosta, paitsi aikansa ilmiöinä. Monet kulttuurityön konkreettiset saavutukset, olivat niiden juuret missä poliittisessa maaperässä hyvänsä, ovat sen sijaan edelleen arvokkaita.
Ulla Kaarina Mäkelä muistuttaa, että nyt kannattaa olla avoin uudelle moniarvoiselle ja kansainväliselle kulttuuriajattelulle.
– Tampereen Kulttuuriyhdistyksen yksi keskeinen tavoite on aina ollut saada kulttuuripalveluja tasapuolisesti kansalaisten keskuuteen, niin että mitkään taloudelliset tai sosiaaliset tekijät eivät estäisi sitä. Nykyajassa tavoitteellemme syntyy jälleen uudenlaista tilausta – on uusia ryhmiä, jotka kaipaavat kulttuurin tekemistä ja kohtaamista, on uusia tapoja luoda ja toteuttaa asioita, Ulla Kaarina Mäkelä pohtii.
Kauppahalli uhan alla
Tampereen Kauppahallin rakennuksen purkamisesta käytiin ankaraa kamppailua vuodesta 1972 vuoteen 1983 asti, joten Kulttuuriyhdistys perustettiin keskellä kovinta kiistaa. Se yhtyi heti hallia puolustavan kulttuuriväen rintamaan puheenjohtajansa oopperalaulaja Pirjo Turusen johdolla ja oli mukana saavuttamassa erävoittoa, jolla hallille saatiin aluksi kymmenen vuoden pituinen rauhoitusaika.
Tampereen Kauppahalli on vuonna 1899 rakennettu, nykyään jo rakennussuojelulailla suojeltu arvokiinteistö, jossa hallimyynti aloitettiin vuonna 1901. Ajatuskin purku-uhasta ja hallikaupan hylkäämisestä tuntuu tänä päivänä kummalliselta etenkin, kun vuonna 2025 hallissa on tarkoitus aloittaa kolme vuotta kestävä kattava perusparannus. Aikoinaan koko Suomen yli kuohuneen vanhojen rakennusten purkamisaallon mukana se olisi kuitenkin helposti voinut huuhtoutua pois.
– Aika oli silloin 1970-luvulla niin toisenlainen. Siinä purkuvimmassa katosi paljon rakennuksia, jotka nyt otettaisiin heti takaisin, jos se olisi mahdollista, Ulla Kaarina Mäkelä toteaa.
Nuori Kulttuuriyhdistys sai Kauppahalli-kiistasta kokemusta ja pohjaa puolustaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta Tamperetta, sekä perinteitä että kiinteistöjä. 2000-luvulla se nousi puolustamaan Näsilinnaa eli von Nottbeck -suvun asuinpalatsia Milavidaa. Tulos on nähtävissä yhdellä silmäyksellä.
Näsinkallion kaunottaren puolesta
Näsilinna, Finlaysonin mahtisuvun viimeinen muistomerkki ja entinen Hämeen Museo koki vaihtelevia vaiheita kokonaisen vuosisadan ajan, kunnes vuosituhannen vaihteessa alettiin puhua sen purkamisesta vajaakäytön ja huonon kunnon vuoksi.
Peter von Nottbeckin vuonna 1898 rakennuttama asuinpalatsi ei ehtinyt olla maineikkaan suvun asuinpaikkana pitkään ennen suvun häviämistä Tampereelta, eikä rakennuttajapari itse asunut siinä koskaan. Alkuperäinen Milavida, puuhuvila, paloi myöhemmin, ja siitä on jäljellä vain maakellari. Kun ilmeni, että palatsin historia saattaisi päättyä lopulliseen hävitykseen, Tampereen Kulttuuriyhdistys ryhtyi ponnekkaasti puolustamaan rakennusta. Vuonna 2012 Aamulehti julkaisi Pirjo Turusen vahvan ja perustellun vetoomuksen Näsilinnan puolesta. Kerättiin Milavida-adressi, vetoomus uhatun kaunottaren pelastamiseksi.
Taistelu johti onnelliseen tulokseen: rappeutuneesta, historian julmuutta monin tavoin todistaneesta Näsilinnasta muokkautui nykyinen loistelias Milavida, joka sisältää pysyvän näyttelyn von Nottbeck-suvun historiasta, vaihtuvan näyttelyn, kahvilan, ravintolan ja museokaupan.
– Perustajajäseniimme kuulunut filosofian maisteri Kyllikki Helenius oli erityisen perehtynyt Nottbeckien sukuun ja sen merkitykseen Tampereen teollisuuden ja kulttuurielämän kehittäjänä. Hänen työnsä kautta olemme profiloituneet erityisesti juuri Nottbeckien ja Finlaysonin historian vaalijoina, Mäkelä kertoo.
Mennyt aika elää Niittyjuhlassa
Niittyjuhlaa on vietetty yhdistyksen toimesta vuodesta 2009 asti. Yhteistyökumppaneita ovat olleet Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut, Varma sekä Tampereen Työväen Teatteri, josta on vuokrattu pukuja. Monituntinen juhla kaikkine järjestelyineen ja vaadittavine byrokratian koukeroineen on melkoinen ponnistus, mutta yleisö on ottanut juhlan omakseen, ja se kannustaa jatkamaan.
– Niittyjuhlaan on osallistunut 200–500 kävijää, riippuen muun muassa esiintyvän artistin tunnettuudesta, Ulla Kaarina Mäkelä kertoo.
Juhlan juuret ovat kaukana Finlaysonin tehtaan työväen hyväksi järjestetyssä elonkorjuujuhlassa, jota alettiin viettää 1860-luvulla tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeckin aloitteesta. Nykyinen Niittyjuhla pyrkii tarjoamaan joka vuosi uusia tasokkaita kulttuurikokemuksia ilman pääsylippua. Pukuloistoon ja historiallisten hahmojen kehittämiseen voi jokainen halukas osallistua itsekin – mitä enemmän ”aitoa” Nottbeckien ajan väkeä juhlassa ja sitä seuraavassa kirkkokonsertissa näkyy, sitä hauskempaa.
– Juhla on arvostuksen osoituksemme puuvillatehtaalle, sen työväelle sekä patruuna von Nottbeckin työlle. Niiden ansioista Tampereesta kasvoi jo varhain voimakas teollisuus- että kulttuurikaupunki, ja pitkälti niiden ansioista Tampere on nyt sellainen kuin on, Mäkelä toteaa.
Kukkikoon kulttuuri jatkossakin
Siinä missä Niittyjuhla ja von Nottbeckit vaalivat historiaa, vuotuinen kulttuuripalkinto nostaa esiin nykyajan kulttuurivaikuttajia. Kulttuurikukkanen jaetaan jälleen tämän vuoden lopussa. Aikaisempia palkinnon saajia vuosien varrella ovat olleet muun muassa Komediateatterin Esko ja Maija Raipia, kapellimestari Santtu-Matias Rouvali, taiteilija Osmo Rauhala, Tampereen Kamarioopperayhdistys ry, tietokirjailija Jari Niemelä, Pirkanmaan Elokuvakeskus ry ja Laukon kartanon emäntä Liisa Lagerstam. Viime vuonna palkinnon sai Rakennuskulttuurikeskus Piiru.
– Kulttuurin kehittämiseen ja suojelemiseen tarvitaan kaikenlaisia osaajia, ja haluamme heidän saavan ansaitsemaansa näkyvyyttä ja arvostusta, Ulla Kaarina Mäkelä sanoo.
Hän kertoo, että yhdistyksen seuraava tavoite voisi olla arkkitehti Vivi Lönnin patsashankkeen tukeminen. Lönn oli naisarkkitehtina oman aikansa harvinaisuus, joka ansaitsisi paikkansa samassa rivissä miesten kanssa. Mutta muitakin aluevaltauksia voisi tehdä nyt melko vapaasti.
– Toivomme riveihimme ennen kaikkea lisää tekijöitä. Uusille näkökulmille ja ideoille olisi tilausta, Mäkelä huomauttaa.
Haastateltava: Ulla Kaarina Mäkelä, Tampereen Kulttuuriyhdistys ry:n puheenjohtaja
Teksti: Ulla Sirén
Kuva: Katja Villemonteix
1.12.2023
/ Artikkelit