Tutustuimme Tampereen kauppahallille toimittaviin pientuottajiin. Satokauden ollessa parhaimmillaan pursuavat myös hallin palvelutiskit tuottajien parasta antia.
Suomen kasvukausi on lyhyt, mutta satoisa. Muistan tähtikokin maininneen, miten vaikea kesäkuun alku on ravintoloissa. Asiakkaat ovat jo virittäytyneet kesätunnelmaan, mutta kotimaista satoa alkaa tulla vasta juhannuksen jälkeen. Sitä eletään yhdeksän kuukautta kitkutellen ja heinä-elokuun taitteessa on kaikkea hyvää tarjolla turhankin paljon kerralla.
Kauppahallit koetaan sesonkien tarjoajina. Tampereen kauppahallissa kasvispuoteja on tosin vain yksi, mutta se hoitaa kevään, kesän ja syksyn sadon mallikkaasti tarjolle. Vihannespuoti Vallius on toiminut kauppahallin Hallituskadun päädyssä vuodesta 2012. Se hyödyntää lähituottajien antia siinä määrin, mitä luonto ja sää tuottavat. Muu tarjonta nojaa muiden maiden sesonkeihin, jotta tarjolla olisi aina kasviksia ja hedelmiä, jotka ovat juuri silloin jossain parhaimmillaan ja joita asiakkaat haluavat ostaa.
Pientilan luomulaatua Valkeakoskelta
Vihannespuoti Vallius on käyttänyt alusta asti luottotoimittajanaan Räsälän Luomutilaa. Se on pieni puutarhatila Huittulanharjun juurella, kymmenen kilometriä Valkeakosken keskustasta. Läheltä löytyy myös Emil Wikströmin taiteilijakoti Visavuori. Tila on Iita Materon lapsuudenkoti, jonne hän muutti takaisin perheineen alkaen luomuviljelijäksi. Räsälän tilalla kasvupinta-alaa löytyy hehtaarin verran, mikä kuulostaa pieneltä, kun katsoo viljelyksiä ja kuulee, mitä kaikkea tilalla kasvatetaan ja tehdään. Uutta perunaa, kelta- ja punasipulia, mangoldeja, puna-, kelta-, valko- ja raitajuurikkaita, kehäkukkia, orvokkeja ja kruunusuvikakkaraa, keräsalaatteja, porkkanoita, fenkolia, tilliä, kesäkurpitsoita, avomaankurkkua, lehtikaalia, palmukaalia, retikkaa, saunavastoja, mehiläisvahakääreitä ja yrttien taimia. Siihen päälle varmaankin kaikki Suomessa kasvavat, kasvatettavat marjat mansikkaa lukuun ottamatta.
Matero kertoo tilan yhdeksi erikoisuudeksi ja omaksi marjasuosikikseen saskatoonin eli marjatuomipihlajan marjan. Ulkoisesti suurta mustikkaa muistuttavassa marjassa on hieman mantelinen ja kirsikkainen aromi.
Viljelyksillä yksi palsta kasvaa villinä ja vapaana. Se kuuluu luomuviljelyyn. Maa saa levätä ja kerätä uutta voimaa. Myyräkantaa pitää aisoissa vuoden vanha kissa, josta on tullut melkoinen metsästäjä.
Vaihtuva maailmantila näkyy myös tuottajilla
Viime vuosien moninaiset haasteet ovat näkyneet Räsälässä eri tavoin. Pandemiassa he olivat voittajia ihmisten tullessa poimimaan marjoja raittiiseen ilmaan. Nykyinen talouskurimus on näkynyt myös heillä ravintoloiden pienentyneinä toimituksina. Asiakkaana löytyy puolentusinaa tamperelaista ravintolaa.
– Enemmänkin satoa olisi myytävissä, Matero tokaisee.
Räsälän tilalla on myös oma ulosmyyntipuoti, joka on avoinna etukäteissoitolla. Kulunut satokausi on Materon sanoin “satanut viljelijän laariin”. Alkukesän sateet tekivät taimille hyvää ja heinäkuun helteet toivat esimerkiksi marjoihin aromia. Räsälässä pyritään kastelemaan viljelyksiä mahdollisimman vähän, mutta toki tarpeen mukaan. Siten kasviksiin ja marjoihin saadaan mahdollisimman paljon makua eikä painoa nosteta vedellä maun kustannuksella.
Herkkuveräjän lihat tulevat Humppilasta
Valliuksen naapurissa toimivan Herkkuveräjän tarjonta pohjaa lihatuotteisiin ja kananmuniin. Löytyypä sieltä myös aitoa kajaanilaista ruislimppua. Kaikki tuotteet tulevat suoraan tuottajilta ilman välikäsiä ja suurelta osin alle 100 kilometrin päästä Tampereelta.
Herkkuveräjän lihat saapuvat pitkälti Humppilasta, Kotipalvi Oy:ltä. Vuonna 1983 perustettu lihanjalostamo täyttää Herkkuveräjän palvelutiskin muun muassa palvikinkulla, lihahyytelöllä, paistetulla uunikyljellä sekä käsityönä ilman jauhoja valmistetuilla täyslihanakeilla. Yrittäjä Riku Reunanen valittiin Humppilan vuoden yrittäjäksi 2019. Herkkuveräjä on ollut asiakkaana hallipuodin aloittamisesta lähtien.
Tamperelaisten maku ei suuremmin eroa muualle myytävistä tuotteista, mutta yllättävää tuotetta myydään Herkkuveräjässä suhteellisesti paljon – keitettyä naudankieltä. Myös paistettua, uunisilavalla varustettua uunikinkkua kuluu erityisen paljon ja muulloinkin kuin joulusesonkina. Muutoin Kotipalvin tuotteita myydään Herkkuveräjässä melko tasaisesti ympäri vuoden.
Nygrenit eivät myy sitä, mikä on pinnalla
Loppukesän sesongit näkyvät Tampereen kauppahallissa myös kalatiskillä ja parhaiten sen vierellä rapualtaassa. Kalaherkut Nygrenin palvelutiski kertoo aina helposti, mitä vedenelävää parhaillaan nousee. Paikallisten kalastajien saaliit houkuttivat paikalle myös aiemmin ravintola C:tä luotsanneen ja elokuussa pop-up -ravintolaa pitävän chef Ilkka Isotalon. Suunnitelmissa olleen siian kanssa on tehnyt kalastajilla tiukkaa, joten menu päivittyy käden käänteessä ahvenfileillä.
Rapukestit eivät vaadi öisiä seikkailuja merroille, sillä Nygreniltä saa kaiken kokoiset ravut niin elävinä kuin keitettyinä. Rapuallas on ollut vuosikymmeniä isompien ja pienempien asiakkaiden kestosuosikki. Missä muualla pääsee valitsemaan ruokaansa siinä vaiheessa, kun se vielä köpöttelee silmien edessä?
Sesonkien saaliit löytyvät myös Nygrenin keittiön valmiiksi kokkaamana. Kestoklassikoiden seuraan Nygrenin kokit loihtivat muun muassa monenlaisia rapuherkkuja alkusyksyn rapujuhliin tai rentoon kotiherkutteluun.
Syksyisen metsän ja laidunten lihaisat herkut
Syksy tuo mukanaan myös metsästyskauden. Kauppahallin Lihakippareilla alkaa olla tiskissä ja pakkasessa monenlaista paikallisten metsästäjien haulintuomaa herkkua sorsista sarvipäihin. Myöhemmin syksyllä alkaa myös karitsan varsinainen sesonki, jota kannattaa pitää silmällä Lihakippareiden kylttejä lukiessa.
Juustosopin kauden uutuuksiin kuuluu muun muassa Herkkujuustolan Marmori. Marmorikuvioinen kittijuusto saa ulkonäkönsä tuhkasta. Herkkujuustola alkoi viedä tuota kolmen vuoden kehitystyön tulosta myös Yhdysvaltoihin. Juustosopista löytyy myös toinen Herkkujuustolan uutuus, Nokian Panimon stoutilla harjattu StoutVilho.
Elämme tällä hetkellä satokauden kukoistusta. Tampereen kauppahalli tarjoaa aitiopaikan siitä nauttimiseen. Lähituottajien takaa paljastuu mitä hienompia, aitoja tarinoita ja paikkoja sekä osaamista, jolla ruoanlaitosta saa helposti maukkaampaa, kestävämpää ja pienyrittäjiä tukevaa.
Teksti ja kuva: Jani Kinnunen
15.9.2025
/ Artikkelit