Suomalaisen olutkulttuurin kehitys – pussikaljasta maistelukursseihin ja trendioluisiin



Tamperelaisen Koskipanimon panimomestari Sam Viitaniemi on toiminut oluiden parissa jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana kotimainen olutkulttuuri on kokenut melkoisen uudistuksen. Nykypäivänä suomalaista olutharrastajaa hellitään suurten toimijoiden lisäksi lukuisten pienpanimoiden valikoimilla, joissa maisteltavaa riittää.

Vuonna 1994 toimintansa aloittanut tamperelainen Koskipanimo on Suomen toiseksi vanhin pienpanimo. Heidän tuotteensa olivatkin aikoinaan monille ensimmäinen kosketus kotimaiseen pienpanimotarjontaan. Tuolloin pienpanimokulttuuri oli kuitenkin suurten panimojen oluisiin tottuneille suomalaisille uutta, kertoo panimomestari Sam Viitaniemi

– Alussa oli aikamoinen kulttuurishokki, varsinkin kun ihminen juo ensin silmillään ja oluet olivat sameita, koska niitä ei suodatettu. Ihmiset päättelivät oluen maunkin sen perusteella. 

Saatu palaute olikin aluksi kauniisti sanottuna vaihtelevaa, mistä viisastuneena he ryhtyivät pian suodattamaan valtaosan oluistaan. 

Vastaanottoon vaikutti Viitaniemen mukaan sekin, että vielä 1990-luvulla suomalaista olutkulttuuria hallitsivat pääasiassa lagerit ja erikoisuudet olivat harvassa. Hän muistelee kauppojen hyllyiltä löytyneen tuolloin vain kourallinen ulkomaisia oluita, saati sitten tummia oluita. 

– Suomalaiset oli opetettu juomaan vain vaaleaa lageria, eli vehnäoluista ja tämmöisistä ei ollut puhettakaan. Siihen tietysti vaikuttaa sekin, että siihen aikaan suomalaiset eivät vielä hirveästi matkustelleet.

Ulkomaanmatkailu avarsi olutkulttuuria 

Nykypäivänä suomalainen olutkulttuuri ei ole suinkaan enää pelkkää vaaleaa lageria – tosin Viitaniemi ei halua vähätellä senkään merkitystä. Hän kuvailee vaaleaa lageria hyväksi ja puhtaaksi ja huomauttaa, että pääosa panimoalan tuloista saadaan yhä siitä. 

– Suomalainen lagerhan on ihan pirun hyvää. Vähän tylsää, mutta hyvää. 

Viitaniemi kertoo esimerkiksi 1990-luvulla alkunsa saaneen Tummien oluiden tori –tapahtuman olleen meillä aikoinaan suuri olutkulttuurin lähde. Tapahtuma teki tunnetuksi pienpanimoja eri puolilta Suomea. 

Olutkulttuurin kehitystä edesauttoivat myös 2000-luvulla yleistyneet halpalennot Keski-Eurooppaan, josta suomalaiset hakivat uusia olutelämyksiä. Myös oluiden osalta ruohon kuviteltiinkin pitkään olevan vihreämpää aidan toisella puolella.

Viitaniemi kehuu esimerkiksi saksalaisia vehnäoluita, mutta toteaa, että Suomessa voidaan nykypäivänä tehdä jo vastaavia, ellei jopa parempia oluita kuin Saksassa. Tämän ovat huomanneet myös suomalaiset oluen ystävät. 

– Kyllä suomalaiset ovat siirtyneet aika paljon suomalaisiin oluihin ja tajunneet, että pienpanimot osaavat tehdä hyviä oluita.

Pienpanimoiden suosio ja määrä kasvanut 

Viime aikoina kotimaisten pienpanimoiden määrä on kasvanut ennennäkemätöntä tahtia. Viitaniemi arvelee kuluttajien kokeilunhalun auttaneen siivittäneen niiden nousua. Ilmiöllä on kuitenkin myös varjopuolensa:

– Panimoita nousee koko ajan, mutta valitettavasti tässä on käynyt niinkin, että niitä panimoita myös tippuu melkein joka viikko. 

Osittain syynä tähän Viitaniemen mielestä ovat Suomen väkiluku ja rajalliset markkinat:

– Kaikille ei nämä litrat riitä ja sitten osalla on kyllä laatuongelmaakin, hän huomauttaa. Myös kotimaisella alkoholiverotuksella on oma vaikutuksensa asiaan, mutta kenties suurin syy hänen mielestään ovat tulokkaiden virheelliset käsitykset alan realiteeteista. 

– Uuden panimon perustajat luulevat, että tämä on hirveän hieno glamour-ala, että täällä vain hipsteröidään ja ollaan ruutupaita päällä ja lippis päässä ja on coolia ja kivaa, mutta oikeasti joutuu tekemään ihan hemmetisti töitä. Ja sitten se myyntipuoli on myös vaikeaa. Jos ei olisi ollut omaa ravintolaa, niin hankalaa olisi ollut päästä ravintoloihin.

Uusia valmistusmenetelmiä, uusia tulokkaita

Kysynnän kasvaessa erilaisten oluiden tarjonta on monipuolistunut, mikä näkyy niin kauppojen hyllyillä kuin valmistusmenetelmissä. Viitaniemi kertoo oluen valmistukseen käytettyjen laitteiden ylipäätään kehittyneen paljon sitten 1990-luvun.

– Sanotaan, että laitteet ovat tulleet toimintavarmemmiksi ja tavallaan hellemmiksi sille oluelle. 

Mukaan on tullut myös automatiikkaa, joka hoitaa lämpötilan säätämisen oikeissa vaiheissa. 

Valmistusmenetelmistä esimerkiksi tynnyrikypsytys tammi- tai sherrytynnyreissä on herättänyt viime vuosina enemmän kiinnostusta. Menetelmällä valmistetaan esimerkiksi imperial stouteja. Viitaniemi toteaa tynnyreiden vaativan panimolta kuitenkin valtavasti tilaa. 

– Itse en ole mikään suuri tynnyrikypsytyksen ystävä, mutta kyllähän niistä lähtee ihan jänniä makuja. Ihan kiva, että tuollaisia tehdään, mutta me ei pystytä siihen.

Myös kiinnostus alkoholittomia oluita kohtaan on kasvanut. Niiden valmistaminen edellyttää kuitenkin Viitaniemen mukaan laitteita, joihin pienpanimoilla ei välttämättä ole varaa. 

Viitaniemi muistelee esimerkiksi tummien lagereiden löytäneen tiensä Suomeen 2000-luvulla. Niiden jälkeen kotimaisessa olutkulttuurissa yleistyivät vielä nykyäänkin suositut IPAt eli India Pale Alet, jotka ovat voimakkaasti humaloituja pintahiivaoluita.

– Olemme tehneet Suomen ensimmäisen IPA-oluenkin. Sen nimi oli silloin Plevnan Pale Ale. Silloin taisi olla vuosi 2002.

NEIPAt ja hapanoluet tuoneet uusia makuja olutkentälle

Nykyään suomalaisessa olutkulttuurissa pinnalla ovat Viitaniemen mukaan erityisesti New England IPAt eli NEIPAt. Hän kuvailee NEIPA-olutta IPAn variaatioksi, jossa on vähemmän katkeroa, mutta runsaasti hedelmäisyyttä. Niiden valmistuksessa käytetäänkin paljon hedelmiä ja hedelmäpyreitä. 

– Tyyliin kuuluu, että olut on täysin samea, vähän melkein sellainen puuromainen. 

Tämä ei ole innostanut Viitaniemeä. Hän painottaa juoman esteettisyyden tärkeyttä: 

– Mielestäni oluen pitää olla ensin näyttävää ja maittavaa ja sitten vasta terveellistä. 

Toinen kotimaisen olutkulttuurin trendi ovat sourit eli hapanoluet, joita Viitaniemi kertoo taipuneensa valmistamaan – vastahakoisuudestaan huolimatta. Heidänkin valikoimastaan löytyy uusi tuote purpalo, jonka valmistukseen on käytetty kotimaisia puolukoita ja karpaloita.

– Itsekin tykkään siitä. Siinä on todella voimakas hapokkuus, ja sitten se marjamaisuus nousee sieltä, se on todella hauska. Onko se sitten olutta, niin ei se tällaisen perinteisen olutmiehen mielestä välttämättä ole, mutta ohraa ja vehnää siinä on käytetty tosi paljon. 

Viitaniemi arvelee hapanoluiden ja NEIPA-oluiden suosion jatkuvan vielä tänäkin kesänä. Etenkin sourien kanssa voidaan hänen mukaansa leikitellä uusilla mauilla, mikä antaa panimolle mahdollisuuden tarjota erilaisia elämyksiä. Uusista oluttrendeistä hän arvelee kuitenkin IPOjen olevan ainoa, joka on tullut jäädäkseen. 

– Nämä sourit ja NEIPAt, ne ovat vähän ehkä sellaisia tuulenviemiä, mutta IPA tulee jäämään aina. 

Se sopii tällaiseen suomalaiseen olutmakuun. Suomalaiset pitävät katkerista mauista, katkera kansa, hän murjaisee.

Suomalaisen olutkulttuurin taso korkealla

Kaiken kaikkiaan suomalaisten ei tarvitse enää suinkaan matkata Keski-Eurooppaan päästäkseen nauttimaan hyvästä oluesta. 

– Suomalainen olutkulttuurihan on ihan loistava! Voin sanoa, että kyllä tämä nyt sellainen pikkuinen Jenkkilä alkaa olemaan. Oluiden taso on todella korkea muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, Viitaniemi kehuu.

– On todella hienoa, että tehdään ison maailman trendioluita. Kaikille panimoille ne eivät sovi, mutta on hyvä että joku tekee, niin pysytään niin sanotusti skenessä. 

Hän huomauttaa Keski-Euroopan vanhojen, arvostettujen olutmaiden jääneen kehityksessä jopa jalkoihin pitämällä liian tiukasti kiinni vanhoista perinteistä, vaaleista lagereistaan ja vehnäoluistaan. Siinä missä suomalaiset ovat juoneet IPOja jo 25 vuotta, keskieurooppalaiset ovat päässeet niiden makuun vasta muutaman vuoden ajan.

– Kyllä nämä Pohjoismaat, Suomi, Ruotsi, Norjakin, ovat kyllä paljon, jopa valovuoden edellä Keski-Eurooppaa olutkulttuurissa, hän arvioi.

Vain taivas onkin nyt Viitaniemen näkemyksen mukaan rajana kotimaisessa olutkulttuurissa – kunhan laadusta pidetään kiinni.

– On aina surullista, jos joku uusi panimo hosuu ja lyö kauppoihin surkeaa tavaraa. Se osuu meidän kaikkien sydämeen se tikari. Muistakaa, oluentekijät: aina laatu edellä!

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Plevna

11.7.2022



/ Artikkelit