Piemonte syyskuussa 2022
Hiljalleen matkustus nostaa päätään ja meillä on mahdollisuus käydä tutustumassa haluamiimme kohteisiin. Pitkä aika varmaankin menee siihen, että ollaan entisellään matkailun suhteen, jos koskaan. Syyskuussa saimme mekin vihdoin toteutettua matkamme Italian Piemonteen. Matka oli tarkoitus tehdä jo syksyllä 2020, mutta tietyistä syistä se siirtyi parilla vuodella. Matkan järjestelyssä oli melkoinen määrä säätämistä aivan kalkkiviivoille saakka, mutta lopulta kaikki palat löysivät paikkansa.
Matka Milanoon kotimaisen lentoyhtiön kyydissä. Jatko olikin sitten Viinitimon ja paikallisen daamin Gabriella Binellon yhteistuumin suunnittelema.
Perillä Gabriella ohjasi meitä heti matkan teemaan eli viininmaistamiseen. Hän oli meitä vastassa hotellissamme Albassa ja tutustuimme Enrico Serafinon Alta Langa kuohuviiniin (Alko 29,90 €) ja näin vierailun alku oli avattu maukkaasti.
Tästä se alkaa
Adriano Marco e Vittorio -viinitila oli ensimmäinen kohteemme, jossa omistajaperheen kolmannen polven edustaja Michela otti meidät vastaan sadonkorjaajien pihapiiriin toimittamiin rypäleisiin ihastuneen kultaisen noutajan kanssa.
Adrianon perheen tilan 30 hehtaaria sijaitsee aivan Barbarescon viinialueen rajalla ja niinpä heillä on jo luokituksen määritelmän mukaan osalla hehtaareista huippuviiniä, mutta tontin toisen puolen tarjoamaa luokittelematonta viiniä.
Täällä maistoimme Nebbiolo-rypäleitä tuoreeltaan ja tutustuimme viininvalmistuksen alkuvaiheisiin. Ensimmäisessä vaiheessa koneellisesti irrotetaan karat ja muut roskat. Puristuksen jälkeen mehu siirretään teräksisiin käymistankkeihin.
Käymisen aikana on tärkeää, että tankissa olevaa massaa sekoitetaan, jotta mäski tuo viiniin värin, monivivahteiset entsyymit ja olemuksen.
Sen jälkeen, kun viini on käynyt, se siirretään joko toiseen tankkiin tai tammiseen tynnyriin kypsymään. Kullakin viinillä on oma aikansa ja prosessinsa. Joidenkin viinien kohdalla säilytys eli kypsytys on pidempää kuin toisella. Kun viini lopulta on pullotettu, se saa etiketit vasta sen jälkeen, kun tilaaja on tiedossa ja minne päin maailmaa viini matkustaa. Kullakin maalla on omat lakinsa ja tarpeensa etiketöintiä ajatellen. On myös huomioitava, että mikäli etiketti on pitkiä aikoja pullon pinnassa ja kosteassa kellarissa, todennäköisesti etiketti kärsii.
Aamupala vai lounas
Adrianon tilalla koimme myös todella ilahduttavan seikan, kun ryhmä pääsi nauttimaan take away -tyylisen kolmen ruokalajin lounaan. Pitkä päivä takana, Tampere kun sijaitsee aika kaukana Piemontesta.
Tenuta Barac´n Alberto toi selkeästi esiin heidän biodynaamisen viljelyn parhaat puolet ja erityisesti eri palstojen hoidon sen mukaan, mikä on ilmansuunta. Etelärinteillä kasvaville rypäleille jätetään lehtiä suojaamaan auringolta, kun puolestaan luoteisrinteiden lehdet otetaan pois, että rypäleet saavat riittävästi auringonvaloa.
Piemonteen matkaa suunnitteleville tiedoksi, että Tenuta Barac on myös mainio majapaikka kauniin luonnon helmassa.
Negretti on kahden veljeksen Ezion ja Massimon viimeisen päälle huippuun viritetty tila. Automatisoitua, uutta ja todella puunattua – siistiä. Tuotannossa käytetään eri puulaaduista tehtyjä tynnyreitä, jotka ovat myös eri kokoisia. Miksi puun laatu on tärkeää? Tiiviimpi, hitaammin kasvanut tammi päästää happea vähemmän huokosten läpi itse viiniin.
Mitä tulee maisteltuihin viineihin, tälläkin tilalla sama selvä huomio. Yksimielisesti paras viini taisi olla Negrettin Barolo Bricco Ambrogio 2018. Saattoihan siihen hieman vaikuttaa viinin hinta – 50 € putelli.
Monforte
Tämän jälkeen tutustuimme Monforten kylään. Mukava jälleen todeta, kuinka voimme vaikuttaa yrittäjän menestymiseen.
Viinibaari-kauppa oli tyhjä ennen lounasaikaa, mutta päätimme Panneen kanssa istahtaa Piazza Umberton Vinoland-terassille Alta Langa -lasilliselle. Maan tavan mukaan lasillisen kanssa saa maukkaan setin pieniä alkupaloja. Ei mennyt aikaakaan, kun kaikki jakkarat oli varattu – meidän ihka omalle porukalle.
Muutama lasi Alta Langaa siinä meni ennen kuin siirryimme Piazzan toiselle puolelle ja nauttimaan kenties matkamme upeinta lounasta. Grappolo d´Oro -ravintolassa nautimme huikean maukkaan aterian ohessa erinomaisesti valituista viineistä sekä poikkeuksellisen upeasta palvelusta todella osaavan henkilökunnan taholta. Taisipa siinä jo tarjoilija saada työpaikkatarjouksen Suomen Lappiin. Taitaa kyseinen henkilö odottaa ensi kesää, kun kelit hieman lämpenee.
Muhkean lounaan kaloreita lähdimme sulattelemaan korkealla kukkulalla sijaitsevaan amfi-teatteriin, jossa Mieskuoro Laulajat esiintyi monikansalliselle yleisölle.
Seghesion tilalla seuraavaksi sisarukset Michela ja Marco kierrätyttivät meitä tiluksilla, joista oli aivan silmiä hivelevät maisemat kukkuloiden rinteille ja laaksoon.
Seghesion viinien laaja kirjo ja valikoma oli kokemukseni perusteella mieluisin koko arvovaltaiselle delegaatiolle.
Viinitaidetta
Seuraavan päivän alkuun haimme taiteellista innoitusta rakkaan ystäväni Rita ”Purppura” Barberon luota. Hän on ollut innoittamassa allekirjoittanutta Piemonten viineihin jo muutaman vuosikymmenen ja hänellä on nyt kaiken viinikonsultoinnin ja vientikaupan oheen tullut uusi aluevaltaus. Rita on erikoistunut viinillä maalaamiseen ja on käynyt opettamassa taitoa niin Kiinassa kuin Yhdysvalloissakin. Ryhmän kaikki jäsenet saivat ja tekivät aamupäivän aikana varsin nopean taiteellisen viinikokemuksen, jonka sitten seuraavana päivänä sai kotiin vietäväksi. Olen kuullut, että useimmilla tämä taidepaperille taiteiltu teos on jo kehyksissä.
Muistan hyvin, kun teimme Winebridge-ravintolassa taideliike Arteljeen ja Himmelblaun kanssa taiteilijoiden iltaa ja silloin läsnäolijat maalasivat valitsemallaan viinillä. Oli upeaa.
Museoiden aamu
Barolossa ryhmä tutustui niin Museo dei Cavatappi eli Korkkiruuvimuseoon kuin myös Barolon viinimuseoon. Tämä jälkimmäinen olikin melkoinen taiteellinen kokemus, varsin haastava ja hieman meni allekirjoittaneelta ohi. Olen saanut kokea melkoisen määrän maatalous- ja viinimuseoita, mutta tämä oli kyllä jotain aivan utopistista. Ehkäpä en ole tarpeeksi sivistynyt, jotta ymmärtäisin tämän kaiken.
Kaiken pelasti pieni tauko, jossa saattoi maistaa Alta Langa -kuplivaa, tosin lämpimällä terassilla joillekin maistui paremmin paikallinen ohrapirtelö.
Lounasta nautimme Barolon vanhimmalla ja kuuluisimmalla tilalla Cantine dei Marchesi di Barolo. Tämä tyylikäs ja maineikas tila todellakin osasi huikealla asiantuntemuksellaan valita viinit aterian ruokalajeihin sopiviksi.
Yhden illan kohokohta oli Alban keskustan kellarissa pidetty pasta-kokkikoulu, jossa paikalliset Francesca ja Anna (äiti ja tytär) opettivat meille pohjoisen vieraille, kuinka helppoa ja mukavaa on kokata yhdessä. Ryhmän raviolit oli todella maukkaita ja uskallan väittää, että jokainen on reissun jälkeen ainakin kerran tehnyt saman reseptin mukaan Italian herkkuja.
Toripäivä
Lauantaiaamu aukesi sateen ja tummien pilvien sävyttämänä. Tämä toki piti arvata – Murphyn laki – tämä päivä oli varattu Alban keskustaan tutustumiseen ja nimenomaan ruokatoreilla käyskentelyyn. Underground Alba eli Alba Sotterranea Tour oli ensimmäinen päivän kohde. Vaikka päivän sää oli hyvinkin kostea, useimmat löysivät matkalaukkuun erilaisia tryffelin sävyttämiä herkkuja.
Merkittävä havainto oli, että vaikka vettä sataa, torikauppa käy reippaasti. Paikallinen väki kävi torilla ostamassa tuoreita vihanneksia, hedelmiä, juustoa, makkaraa ja vaikka mitä. Ei siellä ihmetelty vaan tehtiin kauppaa.
Viinitilavierailu Marchesi di Gresyn tilalla ja sen jälkeen pikavisiitti pilveen. Eli Barbarescon torni oli hyvinkin pilvien sisällä ja vain muutamat nousivat torniin, jossa soi psykedeelinen musiikki ja tunnelma oli kuten pilvessä voisi kuvitella.
Kun menette tänne Angelo Gaian kotikylään, niin on hyvä muistaa, että torniin pääsee myös hissillä.
Viiniä terästankista
Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme vielä yhdelle viinitilalle. Emanuela ja Giovanni Novellon vuonna 2017 hankkima Prediomagno-tila oli viimeinen kohteemme tällä retkellä. Ehdoton kohokohta oli Giovannin maistattamat tankkinäytteet tämän vuoden sadosta. Hyvin harvoin tällaista tilaisuutta suodaan, että pääsemme maistamaan keskeneräistä tuotetta. Mutta tosiasiahan on se, että sieltä jo aavistaa mitä tuleman pitää sitten, kun viini on valmista pullotettavaksi.
Tähän ei paljoa muuta voi lisätä, kuin että on aina todella mukava reissata mukavan porukan kanssa. Jokainen päivä tuo jotain uutta ja jokainen vierailu on erilainen kuin toinen.
Näissä merkeissä uusi matkoja odotellessa, maailma on jälleen avautumassa!
Cheers, Timo
Teksti ja kuva: Timo Jokinen
6.2.2023
/ Artikkelit